Sivut

perjantai 4. maaliskuuta 2016

Oho, tuli poni

Blogin hiljaiselo ei johdu siitä, ettei mitään mainitsemisen arvoista olisi tapahtunut, päinvastoin. Viimeaikoina on menty sellaista matalalentoa, että vähän hengästyttää jo. On päivätyö, iltatyö, opinnot, pihattoremppa ja hevonen. Paitsi niin… Nythän niitä hevosia on kaksi: Topi sai tiistaina pikkuveljen.

Joskus parhaat asiat tapahtuvat ennen kuin niitä ehtii edes huomata. Tai niin haluan ainakin uskoa. Tiistaiaamuna sängystä ylös kömpiessäni en todellakaan aavistanut, että saman päivän iltana istuisin autossa matkalla hakemaan hevosta. 

Yhdet hevoskaupat toki olivat olleet vireillä jo tammikuusta lähtien, ja uusien hevosten (2 kpl) saapumista odotettiin kuin kuuta nousevaa. Sopimukset kuitenkin kariutuivat dramaattisesti viime metreillä meistä riippumattomista syistä. Herjaussyytteet välttääkseni en kuitenkaan lähde perkaamaan tapahtumaketjua tämän yksityiskohtaisemmin.



Vähän yllättäen kävi kuitenkin niin, että kaksi ostohevosta vaihtuivat lennosta yhteen, ihan eri omistajan ylläpitohevoseen. Vaikka koko tragikoominen episodi ottaa yhä aivoon, täytyy samalla todeta, että olen korviani myöden ihastunut siihen hevosmuumiin, joka meille* nyt loppujen lopuksi muutti. Orastava hermoromahdus saattaa ehkä lipua ohi, kun katselen tätä nappisilmää. Enää ei itketä.


Ja kuten arvata saattaa, rotu on tietenkin islanninhevonen. Kun eihän se toukokuussa käsiin räjähtänyt issikkakuume sitten enää koskaan mennyt ohi.



* Meille = meidän tallille. Topihan ei vieläkään ole mulla kotipihassa...

2 kommenttia:

  1. Ponikuulumisia! Kansa vaatii ponikuulumisia! Ovatko ponit jo omassa pihassa ja jos niin miten on elo maistunut? Olisi kiva kuulla vertailua omassa pihassa versus täysihoidossa. Haaveilen omasta tallista. =)

    Hanna

    VastaaPoista