Sivut

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

RIP kärhöt


Kesä on kuumimmillaan, ja mulle iski ilmpulssi puhua talvesta. Se oli nimittäin aivan paska. Ainakin meidän koordinaateilla paukkupakkaset yllättivät ennen kuin maassa oli minkään valtakunnan lunta, mikä johti jonkinasteiseen perennoiden joukkotuhoon. Hevosharrastuksesta johtuen olen tonkinut puutarhaa tänä vuonna hämmästyttävän vähän, mutta riittävästi ollakseni ärtynyt ennen kaikkea kärhömenetyksistäni.

Kaiken kaikkiaan tontilta hävisi kaksi tähtikärhöä, kaksi Piilua, kaksi Ville de Lyonia, kaksi Arabellaa, kaksi kruunukärhöä (’Pink Swing’ ja ’Purple Dream’), yksi Hagley Hybrid – eli tiivistetysti suurin osa viime vuoden Türin ostoksista. Hämmentävää kyllä, jopa useamman vuoden hienosti kasvanut lumikärhö otti ja heitti lusikan nurkkaan.

Eniten ehkä harmittaa tähtikärhö. Niitä on harvemmin tyrkyllä, ja meidän yksilö alkoi olla jo aika näyttävä.

Sen sijaan ’Ivan Olsson’ -loistokärhö näyttäisi olevan sitkeästi hengissä, vaikka siitäkin jäätyivät kaikki maanpäälliset osat. Se kasvattaa kuitenkin reippaana ihan uutta vihreää.

Vuoden positiivisin kärhöyllätys oli siperiankärhön kukkiminen ensimmaista kertaa. Siperiankärhömme ovat siementaimia Alixilta (muistaakseni vm. 2012). Melkoinen bonus oli, että ko. kärhö näyttää tuottavan sekä valkoisia että sinivioletteja kukkia. Siniset olivat mielestäni jopa keskenään hieman eri sävyisiä.

Toinen ilahduttava asia oli, että syksyllä keräämäni unkarilaisten kärhöjen siemenet itivät hyvin. Kuusista siemenistä jopa viiden eri kärhön siemenevät lähtivät käyntiin. Kärhöt #4 ja #5 oikeinkin räjähtävästi, kärhö #1 valitettavasti vain parin alun verran (siinä on erikoisimman näköiset lehdet). Talvenkestävyydestähän ei ole mitään tietoa, eikä edes siitä minkä näköisiä/kokoisia niistä kasvaa, jos täällä pohjoisissa oloissa pärjäävät.

Elättelen myös toivoa, että noista kupsahtaneista kärhöistä joku tekisi ns. nellymoserit. Meidän 'Nelly Moser' nimittäin kuoli ensimmäisenä talvena ja nousi kolmantena kesänä raamatullisesti kuolleista. Ja on muuten hyvässä hapessa edelleen!

perjantai 4. maaliskuuta 2016

Oho, tuli poni

Blogin hiljaiselo ei johdu siitä, ettei mitään mainitsemisen arvoista olisi tapahtunut, päinvastoin. Viimeaikoina on menty sellaista matalalentoa, että vähän hengästyttää jo. On päivätyö, iltatyö, opinnot, pihattoremppa ja hevonen. Paitsi niin… Nythän niitä hevosia on kaksi: Topi sai tiistaina pikkuveljen.

Joskus parhaat asiat tapahtuvat ennen kuin niitä ehtii edes huomata. Tai niin haluan ainakin uskoa. Tiistaiaamuna sängystä ylös kömpiessäni en todellakaan aavistanut, että saman päivän iltana istuisin autossa matkalla hakemaan hevosta. 

Yhdet hevoskaupat toki olivat olleet vireillä jo tammikuusta lähtien, ja uusien hevosten (2 kpl) saapumista odotettiin kuin kuuta nousevaa. Sopimukset kuitenkin kariutuivat dramaattisesti viime metreillä meistä riippumattomista syistä. Herjaussyytteet välttääkseni en kuitenkaan lähde perkaamaan tapahtumaketjua tämän yksityiskohtaisemmin.



Vähän yllättäen kävi kuitenkin niin, että kaksi ostohevosta vaihtuivat lennosta yhteen, ihan eri omistajan ylläpitohevoseen. Vaikka koko tragikoominen episodi ottaa yhä aivoon, täytyy samalla todeta, että olen korviani myöden ihastunut siihen hevosmuumiin, joka meille* nyt loppujen lopuksi muutti. Orastava hermoromahdus saattaa ehkä lipua ohi, kun katselen tätä nappisilmää. Enää ei itketä.


Ja kuten arvata saattaa, rotu on tietenkin islanninhevonen. Kun eihän se toukokuussa käsiin räjähtänyt issikkakuume sitten enää koskaan mennyt ohi.



* Meille = meidän tallille. Topihan ei vieläkään ole mulla kotipihassa...