Sivut

lauantai 28. marraskuuta 2015

Villikärhöjen maa

Ihme on tapahtunut, ehdin päivittää blogia. Tästä kiitos sairauslomalle.

Pää on tosin niin täynnä eritettä, että järin oivaltavia sanankäänteitä tuskin tänään syntyy. Jos olo olisikaan yhtään älykkäämpi, voisin käyttää tämänkin ajan rästikoulutehtävien tekemiseen. Opiskeluille ei nimittäin viime aikoina ole jäänyt juuri aikaa. Siihen nähden taitaa olla sulaa hulluutta, että ilmoittauduin helmikuussa alkavalla kielikurssille. Kyllähän sitä tässä töiden, harrastusten ja yhden erikoisammattitutkinnon ohessa pystyy vielä yhden uuden kielen oppimaan. Etenkin sellaisen, jonka opiskelussa ei ole minkään valtakunnan hyötyä jo osaamistani kielistä. Vaikka työkaverini kielestä kuvavaasti nimeä matokieli ja ex-työkaveri puhui kaa-kielestä, virallisesti se on kuitenkin ภาษาไทย. Meikäläisittäin siis thai.

Mutta ei nyt enempää Thaimaa-juttuja, vaan jotain vähän maantieteellisesti lähempää. Syys-lokakuussa kävimme Unkarissa, pulien maassa. Täytyy kyllä sanoa, että ilman Pontusta tätä tuskin olisi tullut tehtyä. Olimme reissussa viikon, vuokrasimme auton ja talon Geresdlakista, joka sijaitsee Etelä-Unkarin maaseudulla. Autolla liikuimme joka päivä ja teimme reissuja  muun muassa Mohacsiin, Pécsiin ja Villányyn. Kroatiankin puolella vietimme yhden päivän.


Tällaisia reittejä kävelimme ympäriinsä

Geresdlakissa asuu paljon suomalaisia

Drava - Kroatiasta ihasteltuna

Unkarilaiset annokset olivat massiivisia mutta puoli-ilmaisia

Useissa pihoissa oli oma viinikellari

Korkeuserojakin löytyi

Tämä kisuli hengaili seurassamme melkein koko viikon
 
Ihan omalta pihalta pystyi bongaamaan liskoja...

...ja rukoilijasirkan (Jounin ottama kuva, huomattavasti parempi kuin omani)
 
Tämä sammakko tuli vastaan tippukiviluolareissulla


Entäs ne pulit sitten? No olihan niitä. Jos turisti tulisi Suomeen viikoksi bongailemaan suomenpystykorvia ilman minkäännäköisiä kasvattajakontakteja, saattaisi menestys olla heikohko. Meillä sen sijaan kävi parempi flaksi. Useimmat pulit olivat epäluuloisia, mustia möykkyjä, joita pääsi ihailemaan vain etäämmältä. Villányssa tosin juoksi ihan kadulla vastaan yksi supersosiaalinen tyyppi. Tosin, se ei ollutkaan omassa pihassa, jota vahtia.


Pulisaldo: yhteensä 12 bongattua varmaa pulia

(Huom! Ohiajaessa nähtyjä ”tossa pihassa oli ehkä…” –tyyppisiä havaintoja ei kelpuutettu loppusaldoon)








Mitään jäsenneltyä matkakertomusta en tällä kertaa jaksanut laatia. Sinänsä se olisi saattanut olla hieman tylsäkin: Kun pimeä laskeutui, koko kylä vaipui horrokseen. Ensimmäistäkään ihmistä ei näkynyt missään, eikä piha- tai katuvaloja juuri harrastettu. Sykkivää yöelämää kaipaavalle suosittelen siis Unkarin kohteeksi jotain muuta kuin alle tuhannen asukkaan Geresdlakia. Koirien haukkumista lukuun ottamatta oli täysin hiljaista. Tässä vaiheessa iltaa mekin vetäydyimme tupamme suojiin, vedimme villasukat jalkaan ja otimme kirjan esiin. Siinä sitten istuimme ryhmässä, kaikki omaan kirjaamme uppoutuneena, viini- ja/tai palinkalasi nenän edessä. Ihanan laiskaa lomailua, ei mitään suorittamista.

Pihassamme kasvoi muun muassa viikunapuu ja saksanpähkinä. Lisäksi talolla, kuten tuolla hyvin yleistä on, oli oma viinikellari. Kaikkien näiden antimia pääsimme rajattomasti nautiskelemaan laiskottelulomallamme.




Loppupeleissä positiiviseksi asiaksi osoittautui myös lähes totaalinen nettiyhteyden puute. Vältyimme siis lähes kokonaan niiltä vammaisilta ”sosiaalisilta” tilanteilta, joissa ryhmä ihmisiä istuu saman ruokapöydän ääressä täysin mykkänä omaa feisbuukkia ja snäptsättiään räpläten. 

Oma viinikellarimme ulkoa...

....ja sisältä

Näkymä takapihaltamme 

Reissun iloisin yllätys allekirjoittaneelle oli kuitenkin kärhöjen paljous. Niitä oli joka puolella! Kukinta oli tietenkin jo ohi, mutta erikokoisia, hopeakarvaisia siemenpalloja oli silmänkantamattomiin. Ne kasvoivat ruusujen päällä ja peittivät alleen kokonaisia aitoja. Hyvin nopeasti opin, että ovesta ei kannata lähteä ulos ilman Minigrip-pussia. Onneksi otin mukaan myös kumpparit, koska varmasti jokaisella kävelyreissulla tein jokusen sivupiston yli ojien ja karhunvatukoiden päästäkseni haalimaan erilaisten kärhöjen siemeniä.

Nyt vuorossa on enää työläin osuus: pitäisi saada aikaiseksi purkittaa kyseiset siemenet.

  

Loman jälkeen tuntui ensimmäistä kertaa vuosiin, että kaikki univelat on täysin nollattu. Muistaakseni olo oli varsin hyvä! Superlevännyt olo painui taka-alalle kuitenkin hyvin nopeasti oman pulisaldomme tuplaannuttua heti kotiinpaluuviikolla, kun meille muutti maailman valloittavin pulipikkuveli, Pum - ihan suomalaiselta kasvattajalta kylläkin.