Sivut

torstai 13. elokuuta 2015

Maailman epäkiinnostavin asia: jonkun muun loma



Loman viimeistä viikkoa viedään. Nyyh. Kuten olen jo monelle sanonut, neljä viikkoa putkeen sopii minulle parhaalla mahdollisella tavalla: ensimmäinen viikko menee joka tapauksessa lomamoodiin asettuessa, viimeinen viikko puolestaan loman loppua märehtiessä. Neljän viikon loman aikana saa siis oikeasti lomailla noin kaksi viikkoa putkeen – siis ne kaksi keskimmäistä.

Tänä kesänä kävi kuitenkin niin, että loman viimeinen viikko on ainakin toistaiseksi mennyt lähinnä niistäessä. Eipä tarvitse panikoida, mitä kaikkea on vielä tekemättä, kun kurkussa on kaktus, ja hengittäminen on mahdollista ainoastaan suun kautta. 

Kaikkein ärsyttävintä kuitenkin on, kun ei ole sillä tavalla kunnolla kipeä. Kun ei katsos ole sitä kuumetta. Kuumeisena voi hyvällä omallatunnolla maata vällyjen välissä, antaa itselleen luvan olla tekemättä yhtään mitään. Hakea saikkua. Nyt on juuri sen verran semiterve, että sielua kalvaa koko ajan korventava tekemisen tarve ja "saamattomuudesta" johtuva huono omatunto.

Vaan sitten kun oikeasti yrittää tehdä jotain yleishyödyllistä, huomaa hyvin nopeasti, että kisakunto ei yksinkertaisesti riitä. Eikä Duact-pöhnässä muutenkaan tule toimittua skarpeimmalla mahdollisella tavalla. Tästä esimerkkinä mainittakoon, että yritin eilen lähteä ratsastamaan hevosella ilman ohjia. Siis oikeasti: istuin jo hevosen selässä kun tajusin, että hevosella on toki päässä suitset, mutta niissä ei ole ohjia. 

Tästä ratsastusepäonnistumisesta ei ole luojan kiitos kuvia, mutta oksennan muita mullistavia highlighteja tänne kuvien muodossa. Jos ei muuta, voin taas talven pimeinä iltoina selailla niitä laskiessani päiviä oletetun kevään alkuun...


Ensimmäinen viikko meni hyvin pitkälti puutarhaa ja pihaa pehnatessa. Kyllähän siellä kitkettävää, leikattavaa ja raivattavaa riittikin!






Kertaalleen käytiin sienessäkin. Sen verran haastavia taipaleita tuli kuljettua, että puli oli hieman elämää nähneen näköinen kun päästiin kotiin.





Ensimmäisen viikon raivokitkemisen ja nurmikonleikkuun jälkeen ehdimme olla vähän sosiaalisiakin. Kävimme Kankaanpäässä sukuloimassa ja koirapuistoilemassa kaverin kanssa, piipahdimme läksiäisissä saattelemassa yksi perhe vuodeksi Espanjaan, juhlistimme naapurin syntymäpäivää, esittelimme potentiaalisille tuleville kanaharrastajille siivekkäitämme ja kävimme Hyvinkäällä herkuttelemassa Jounin siskon luona. Pontus arvosti sitäkin.

Turkulaistunut ystäväkin ehti meille pariksi päiväksi kokeilemaan, miltä ratsastus tuntuu. Hänen kanssaan ehdin jopa pikaiselle mustikkametsälle.
  



Jossain välissä ehdittiin tehdä myös vähän telkkaria ja lehtihaastistakin mehiläisten ihmeellisestä elämästä. Näistä kertoilen lisää sitä mukaa, kun jutut ilmestyvät.


Kesäloman kunniamaininta menee kuitenkin Jounin tekemällä lasagnelle, ruoalle, josta olen kuullut puhuttavan kuusi(!) vuotta. Vasta nyt sain sitä lautaselle saakka. Se oli niin hyvää, että näin siitä jälkikäteen unta.

Jounin syntymäpäivä osui taas loma-ajalle. Sitä juhlistimme klassisella dinner & movie -kombolla. Olihan se jo aikakin: edellisen kerran kävimme katsomassa Gravityn, joka pyöri teattereissa 2013.

Ja loppuloman helteiden aikana otettiin ihan vain rennostikin ja juotiin skumppaa. Ilmeisesti yksi tilastollinen vahinkokrapula pitää hankkia vähintään kerran kesässä. 








Ja tämän neljännen viikon teema: räkä. Sen osalta säästän teidät kuvamateriaalilta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti