Sivut

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Kun mehiläiset karkasivat

Tänä kesänä olen ilmeisesti kuullut liian monta kertaa sanaparin ”karanneet mehiläiset”. Ilmaisu on nimittäin alkanut siepata. Viimeinen pisara oli, kun luin jutun siitä, miten Savoyn karanneet(1) mehiläiset hyökkäsivät(2) Helsingin keskustassa auton kimppuun ja perustivat sen päälle väliaikaisen pesän(3).

Ei, ei ja ei. 




1.

Mehiläiset eivät ole vankeja. Niitä ei pidetä häkissä tai hihnassa, eikä mehiläispesän ovi ole lukossa. Ne lentävät minne lentävät - ilman mehiläistarhaajansa ohjeita tai kontrollia. Kun pesästä lähtee parvi, kyseessä ei ole mehiläisten kurittomuus eikä auki unohtunut portti. Kyseessä on parveilu.

Parveilussa yksi mehiläisyhdyskunta jakautuu kahdeksi tai useammaksi yhdyskunnaksi. Tämä on itse asiassa ainoa tapa, jolla uusia mehiläisyhdyskuntia syntyy. Muutenhan maailman mehiläiskolonioiden määrä pysyisi koko ajan samana! Tai itse asiassa yhdyskuntien määrä jopa pienenisi tasaisesti, koska esimerkiksi talvisin menetetään pesiä, joiden talvehtiminen on mennyt pipariksi.


2. 

Mehiläiset eivät hyökkäile auton kimppuun. Jotta voitaisiin puhua hyökkäyksestä, mehiläisten pitäisi kai a) olla aggressiivisia ja b) pistää autoa?

Tässä tapauksessa kumpikaan ehto ei täyty. Parveilevat mehiläiset ovat itse asiassa poikkeuksellisen ei-aggressiivisia. Niillä on mielessä lähtökohtaisesti uuden kodin etsintä, ei ajoneuvojen ahdistelu. Niillä ei myöskään ole pesää, toukkia tai hunajaa, joita ne kokisivat tarpeelliseksi puolustaa. Ne ovat kodittomia matkalaisia, jotka ovat hylänneet kaiken ja yrittävät yksinkertaisesti löytää uuden kodin, johon asettua viettämään mehiläisten elämää.

Kun parvi lähtee pesästä, se lentää ensimmäiseen sopivaksi kokemaansa paikkaan. Se voi olla oksanhaara tai city-oloissa vaikka auton sivupeili. Siihen mehiläiset muodostavat tiiviin pallon. Parvi voi pysytellä tiiviinä ryppäänä päivän tai kolmekin odottaen, että tiedustelijamehiläiset saavat hommansa tehtyä. Niiden tehtävä on etsiä sopiva paikka, jonne parvi voisi asettua aloilleen.  Sopiva paikka voi olla esimerkiksi savupiippu, hormi tai muu sopiva kolo seinän sisässä. 

Kun sopivasta päätepysäkistä päästään yhteisymmärrykseen, parvi lähtee taas porukalla lentoon ja jatkaa matkaansa uuteen kotiinsa.


3. 

Kasa samaan paikkaan kokoontuneita mehiläisiä ei ole ”pesä”. Ei edes ”väliaikainen pesä” kuten jutussa kirjoitettiin.

Tämä on mehiläispesä:



Hunajantuotannossa käytettävä mehiläinen, Apis mellifera, ei pärjää taivasalla Suomen oloissa. Se tarvitsee todellakin PESÄN. Kyseistä mehiläislajia ei ole koskaan esiintynyt luonnonvaraisena Suomessa.

Harmaat pallomaiset pesät, joita näkee vintin kattorakenteista roikkumassa, ovat ampiaispesiä. Mehiläiset eivät mitään tällaista pampulaa rakenna.

Kun mehiläisparvi löytää standardeihinsa sopivan kolon, se alkaa rakentaa sen sisään kennostoa erittämästään mehiläisvahasta. Kennoihin munitaan uusia mehiläisiä ja kerätään mettä, jonka tarkoitus on toimia mehiläisten ravintona talven ajan.





Viimeisen muutaman viikon aikana mehiläiset ovat parveilleet paljon, ja Jounin puhelin on pirissyt ahkerasti. Parvet, joita olemme käyneet poistamassa ei-toivotuista paikoista, eivät kuitenkaan ole olleet lähtöisin omista pesistämme. Minulla on pokkaa näin väittää, koska parvet ovat olleet sen verran kaukana kotoa. Ihan määrättömän kauas mehiläisetkään eivät sentään lennä.


Jouni on kuitenkin vapaaehtoinen parvien kiinniottaja, joten yhteystiedot löytyvät netistä. Lisäksi yksi viimeviikkoinen toimeksianto tuli pelastuslaitoksen kautta. Kyseinen parvi oli parkkeerannut sembramäntyyn kerrostaloalueelle. Parven noutoon ajomatkoineen hurahti kolmisen tuntia, mutta muuten keikka oli helppo, koska parvi oli alle puolen metrin korkeudessa. 

Monille tulee yllätyksenä, ettei parvien pyydystämisestä saa minkänlaista korvausta. Ei edes silloin, kun parvi on viiden metrin korkeudessa ja mehiläistarhaaja hakee sen mahdollisesti osittain kuolemaa uhmaten. 


Miksi joku sitten tekee tätä vapaaehtoisesti? Kun kyseessä eivät ole edes omat mehiläiset!

Vaikka en mehiläistarhaaja olekaan, koen, että  hoitajilla on mehiläisistä jonkinnäköinen yhteisvastuu. Vaakalaudalla on tavallaan koko alan maine: ei kukaan tavallinen tallaaja halua kotipihaansa valtavaa mehiläisparvea. Ihmiset eivät tunne mehiläisten käytöstä, joten tietenkin parvi herättää pelkoa – jopa hysteriaa. Lapsia ei päästetä pihalle leikkimään eikä nurmikkoakaan uskalleta leikata 30 metriä lähempää. 

Ei ole kovin vaikea päätellä, mitä mieltä mehiläisenpidosta kohta ollaan, jos hätääntyneet ihmiset eivät saa mehiläistarhaajilta minkäänlaista apua tai myötätuntoa, kun parvi on piipussa ja paniikki päällä.





Kannattaa kuitenkin muistaa, etteivät mehiläistarhaajatkaan toivo mehiläistensä parveilevan. Pesä, josta on lähtenyt parvi, puolittuu paitsi mehiläismäärältään myös työteholtaan. Tämä tarkoittaa suoraan myös huomattavasti pienempää hunajasatoa. Tästä syystä on myös tarhaajan etu, että mehiläiset pysyvät kasassa. Onneksi on monia toimenpiteitä, joita tarhaaja voi tehdä estääkseen parveilun.



However, vaikka tarhaaja tekisi kaikki mahdolliset vippaskonstit, on kuitenkin aina mahdollista, että mehiläiset tekevät suuressa viisaudessaan yksimielisen päätöksen parveilla. Mehiläiset ovat kuitenkin loppupeleissä hyönteisiä, joita ei ole mahdollista määrätä tai komentaa.

Ne ovat vapaita kuin taivaan linnut ja joskus ne yksinkertaisesti tekevät ihan mitä niitä huvittaa.









The bees argue, in their black ball,
A flying hedgehog, all prickles.
The man with gray hands stands under the honeycomb
Of their dream, the hived station
- Sylvia Plath
The Swarm 



lauantai 11. heinäkuuta 2015

Mikä kesä?

Jos olutta voi heinäkuussa säilyttää kuistilla ja se pysyy kylmänä, maailmassa on virhe. Heinäkuu on kohta puolessavälissä, ja meillä on ollut tasan kaksi (2) kunnollista, lämmintä kesäpäivää. Muuten on satanut koko ajan, siis todellakin ihan koko ajan. Tuuli on kuin suoraan lopun ajan ennustuksista, tallillekaan ei ole mitään asiaa ilman toppaliiviä.

Nurmikkoa ei pääse ajamaan, koska se on märkä ja liiskautunut pitkin pihaa. Pensaat näyttävät siltä kuin niiden päällä olisi istuttu, ja kärhöt ovat repeytyneet alas puiden oksilta. Piiskut makaavat apaattisina kyljellään. Ruusujen kukat sade piiskasi muhjuksi ennen kuin niitä ehti edes ihastelemaan. Rikkaruohot kasvavat silmissä, eikä kaatosateessa tee mieli kitkeä. Vuohenputkien vastainen sota on auttamattomasti hävitty tältä kesältä.

Puutarhamotivaatio: 0

Enkä ruikuta siksi, että kesärusketus jää hankkimatta, vaan myös mehiläisvinkkelistä tämä on toistaiseksi ollut varsinainen Pettymysten Kesä™. Lentokelejä ei yksinkertaisesti ole ollut riittävästi. Nuoret mehiläisemot eivät pääse näillä säillä parittelulennolle eivätkä näin ollen myöskään hedelmöity. Keruumehiläiset pyörittelevät peukaloitaan pesissä, koska lentokelejä ei ole. Vaikka yksittäisiä siedettäviä lentohetkiä onkin,  ei kukissa ole juuri mitään kerättävää, koska vesisade on huuhtonut kaiken meden pois.


Eilen kuitenkin oli suht sateetonta, vaikka ukkonen pauhasikin taustalla. Lupasin lähteä Jounin kaveriksi pesille. Ei muuta kuin kiinalainen mehiläishoitoanorakki päälle ja ihmettelemään Jounin tekemisiä. Itse kun en yhäkään ole mikään mehiläisasiantuntija, vaan kaikki alaan liittyvä tietouteni on kerääntynyt passiivisen mehiköinnin seurauksena. Viime aikoina on kuitenkin tuntunut siltä, että ehkä niitä mehiläisiä voisi opetella hoitamaan ihan oikeastikin. Voisin olla Jounin avuksi ehkä muussakin kuin hunajan purkittamisessa ja etikettien photoshoppaamisessa.

Paino sanalla ehkä. Vielä en lupaa mitään!






maanantai 6. heinäkuuta 2015

Älä ota kesäkanaa!

Kuvan kukko ei liity tapaukseen.
Kun on nukkunut kolme ja puoli tuntia, ei voi odottaa itseltään liikoja. Ei esimerkiksi sitä, että tajuaisi ottaa puhelimen mukaan töihin. Sen sijaan etsiskelin kyllä ihan erikseen mukaan piuhan, jolla voin siirtää puhelimen kuvat tietokoneelle. Pakottavista logistisista syistä jouduin tulemaan töihin aamukuudeksi – siis kaksi tuntia etuajassa. Ajattelin, että kuvien siirtäminen ja blogin päivittäminen olisi jotenkin järkevämpää(?) kuin aamun tuntien käyttäminen kissavideoiden* parissa. 

Piti joka tapauksessa kirjoittamani kanoista, koska ainakin Googlen tarjoaman analytiikan mukaan moni päätyy blogiini lukemaan nimenomaan kanatietoa.

Kesäkanan hankkimista tulee juuri nyt harkita kahteen kertaan. Yhtään paniikkia lietsomatta, Suomen harrastekanoissa jyllää parhaillaan ikävänpuoleinen hengitystieinfektio, Mycoplasma gallisepticum. Uusien kanojen hankinnassa kannattaa siis edetä maltillisesti.

Evira yrittää selvitellä tilannetta parhaansa mukaan. Viimeisimmän tiedon mukaan mykoplasma on varmistettu 15 harrastajan linnuista eri puolella Suomea. Tilanteen selvittely jatkuu, ja virkaeläinlääkärit keräävät parhaillaan näytteitä niiltä kanaharrastajilta, joilla on jonkinnäköinen kontakti tartuntatiloihin sekä mykoplasmaan viittaavia merkkejä. 

Mykoplasma on lakisääteisesti vastustettava eläintauti, joten viranomaiset suhtautuvat siihen asiaankuuluvalla vakavuudella, vaikka tauti tappaakin tällä hetkellä "vain" lemmikkikanoja. Tämä on toisen käden tietoa, mutta Eviraan ei kuitenkaan kannata juuri nyt lähteä soittelemaan hätäpäissään, ellei oikeaa epäilystä ole. Heillä on käsittääkseni juuri nyt kädet melkoisen täynnä tilanteen selvittelemisessä, joten resursseja ei riitä jokaisen huolestuneen lemmikinomistajan kotkottimien testaukseen vain omistajan mielenrauhan palauttamiseksi.

Mykoplasma aiheuttaa hengitystietulehduksen pääasiassa kanalle, kalkkunalle, fasaaneille, kyyhkysille ja valitettavasti myös monille luonnonlinnuille. Jos kontakti on riittävän läheinen, myös ankat ja hanhet voivat sairastua.  Ihmiselle tauti on vaaraton, joten esimerkiksi munia voi syödä kuten tähänkin asti.

Mykoplasma leviää linnusta toiseen paitsi suoran kosketuksen, myös eritteiden, hoitovälineiden ja ihmisen välityksellä. Näin ollen paitsi uusien lintujen hankkimista, myös muilla lintutiloilla vierailemista kannattaa nyt miettiä kahteen kertaan. Ainakaan samoissa vaatteissa ja jalkineissa ei pitäisi kanalasta toiseen tepsutella muutenkaan.

Elimistön ulkopuolella mykoplasma tuhoutuu suht herkästi, mutta eritteissä se voi säilyä monta viikkoa. Tavalliset desinfektioaineet kuitenkin riittävät, joten liekinheitintä ei vielä kannata laittaa tilaukseen.

Myös muna voi olla infektoitunut, joten kuoriutunut pikkutipu voi olla jo valmiiksi mykoplasman kantaja.

Hoitoa mykoplasmaan ei ole. Ikävintä taudissa on, että lintu voi parantua siitä täysin, mutta jäädä taudin kantajaksi koko loppuiäkseen. Näin ollen mykoplasmaparveen ei ole mitään järkeä hankkia uusia lintuja.

Valitettavasti lemmikkikanojen omistajat eivät aina suhtaudu hygieniaan ja tautien ehkäisyyn yhtä neuroottisesti kuin tuotantotilalliset, joiden elinkeino on kiinni siitä, tappaako joku järkyttävä kanarutto tulevat rintafileet. Yleensä uusi, ihana Klaara-kana vain pulautetaan uuteen parveensa, otetaan pari söpöä valokuvaa kun kanat tutustuvat ja that's it. 

Mykoplasmaa on tavattu Suomessa viimeksi vuonna 1988 ja sekin tuotantopuolella, joten jostain muualtahan pöpö on taas Suomeen tuotu. Evira syyttää melko suoraan harrastajien laittomia tuonteja, jollainen on myös mitä todennäköisimmin 2011-2014 jyllänneiden IB:n (Infectious Bronchitis IB) ja ILT:n (Infectious Laryngotracheitis) taustalla. 

Täytyy silti sanoa, että Minä Pieni Ihminen en ymmärrä, miksi moralisoidaan harrastajien laittomista tuonneista, kun tuotavalta harrastesiipikarjalta ei edes edellytetä mykoplasman tutkimista. Harrastetuonteja koskevat määräykset voi lukea täältä ja tsekata, onko sisälukutaidossani todella pahasti vikaa?! Näin maallikkona siis sanoisin, että tauti on voinut yhtä hyvin tulla aivan täysin laillisen harrastetuonnin seurauksena, mikä tekee syyttelystä vähän, noh, ärsyttävää. 

Oli mykoplasman alkuperä nyt mikä tahansa, olisi tauti tietenkin tärkeää saada kuriin. Harrastajat ovat viimeiset vuodet kanatrendin villiinnyttäminä kuskanneet niin kanoja kuin muniakin pitkin Suomea, mutta nyt olisi ehkä syytä laittaa jäitä hattuun - ainakin hetkeksi.

Hysteeriseksi ei kuitenkaan kannata heittäytyä. Foorumeita ja Facebook-ryhmiä lueskellessa on tullut vähän sellainen olo, että paniikin vallassa yksi jos toinenkin on suurin piirtein hapottamassa kanalansa maan tasalle kanoineen päivineen.

Siihen tuskin on tarvetta, mutta muutama juttu kannattaa kuitenkin pitää mielessä:

  1. HYGIENIA!
  2. Karanteenaa uudet eläimet.
  3. Seuraa aktiivisesti Eviran eläintautitiedotteita.
  4. Jos tuot lintuja maahan, tuo ne laillisesti ja asiallisesti. Perseilemällä vaarannat myös muiden eläimet!
  5. Muista, että kananomistajalla on välitön ilmoitusvelvollisuus virkaeläinlääkärille epäillessään tai todetessaan lintujen sairastavan mykoplasmaa.
    Virallisen eläintautiepäilyn / todetun taudin perusteella aluehallintovirasto voi määrätä kanalaasi eläinten siirto- ja muita rajoituksia mahdollisen tartunnan leviämisen estämiseksi.




* Koska mulla nyt ei ole niitä kuvia, tässä on edes se kissavideo. Ehkä myös piristää tämän synkähkön aiheen jälkeen. Cheers!