Sivut

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Tyrin kukkamarkkinoilla

Minulta tilattiin matkakertomus nimenomaan tällä otsikolla, joten here we go: näin tyrin virolaisilla kukkamarkkinoilla viime viikolla.

1. Tyrin pysäköinnin. Kun lähdimme reissuun, Länsisatamassa olisi pitänyt osata laskea, kuinka monta tuntia pysäköinti kestää. Lähtö perjantaiaamuna, paluu lauantai-iltana… Kuka sellaista osaa hahmottaa? Kahden tunnin yöunien jälkeen aamukuudelta laskutehtävä tuntui mahdottomalta, joten ulkoistin ongelman Jounille. Parempi puoliskonikaan ei ehkä kuitenkaan ollut skarpeimmillaan valvomisen jälkeen, joten laskutoimitus meni pipariksi. Melkein neljälläkympilläkään ei tullut riittävästi parkkiaikaa, perkele. Noh, mitäs sitä itkemään. Sitten vain jatkamaan parkkaikaa EasyParkilla huomenna.

2. Tyrin pukeutumisen. En ottanut kaukaisestikaan lämpimiä vaatteita edes mukaan, joten käytännössä palelin koko reissun ajan. Viime vuonna (kuulemma) reissulla oli kuulemma nautittu kesän ensimmäisistä helteistä, mikä sai minut jotenkin kuvittelemaan, että pärjäisin lyhyessä nahkatakissa ja tiukoissa farkuissa. No, en pärjännyt. Oli hemmetin kylmä. Jäätyminen oli matkan teema kautta linjan.

3. Tyrin ostokseni. Niiden määrä nimittäin lipsahti lapasesta aivan täysin. Selittelin itsevarmana etukäteen, etten osta mitään, ellei reitille osu jotain jännää, erikoisempaa virolaiskärhöä. Eipä olisi kannattanut sanoa etukäteen yhtään mitään, sillä loppujen lopuksi lankesin ostamaan kolmetoista kärhöä. Tämä lasketaan tyrimiseksi, koska vaikka alkujaan olinkin tyytyväinen löytöihini, noin kymmenettä kärhönmentävää kraateria kaivaessa alkoi vituttaa. Vähän vähempikin olisi varmaan riittänyt.




 


------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Välipysähdys Paidessa
Tämä oli ensimmäinen kertani Türissa, mutta se tuskin jää viimeiseksi. Kyseessä oli Stadin tarhaajien ja hunajafrendien ryhmämatka bussilla, mikä hillitsi shoppailutahtia kummasti. Eipä silti, jälkikäteen laskin, että eri kasvilajeja ja –lajikkeita tarttui mukaan yhteensä 34. Lupaan listata ostokset vielä tännekin erikseen, koska muuten hävitän listan, enkä enää parin vuoden päästä muista ensimmäistäkään lajiketta nimeltä.















Koska reissu oli mehiläistarhaajien järjestämä, matkaohjelmaan kuului luonnollisesti myös paikallisilla mehiläistarhoilla vierailua. Näistä pysähdyksistä itse tarhaajat hyötyivät varmasti meitä puolisoita enemmän, joten kauheasti minulla ei näistä vierailuista ole sanottavaa.

Yksi mehiläisteemaisista pysähdyspisteistä oli 300 luomupesän Paradiisi Mesila, josta oli mahdollisuus myös ostaa mehiläistarvikkeita. Ostin Jounille savuttimen, koska edellinen jäi auton alle. (Lue: peruutin sen yli)

Olimme markkinoilla nelisen tuntia, mikä ei missään nimessä riittänyt. Valtaosa alueesta jäi kiertämättä. Tässä tapauksessa menetys ei harmittanut, koska juuri enempää ei olisi mukaan mahtunutkaan. En tiedä, millainen tapahtuma on alkujaan ollut, mutta ainakin nykyisellään mukana on paljon muutakin kuin kukkia: käsitöitä, hirsimökkejä, lasten tivolia ja pomppulinnaa, alpakoita ja lehmiä, tanssiesityksiä ja tietenkin ruokaa ja juomaa.

Jos puutarhakasvit yhtään kiinnostavat, Türiin kannattaa ehdottomasti lähteä. Tosissaan shoppailevien kannattaa lähteä matkaan (paketti)autolla ja varata riittävästi aikaa.


Ja muista: jos matkaat Türin kukkamarkkinoille, älä tyri ja tuo mukanasi tulipoltetta! Suomi on EU:n lainsäädännön mukaisesti suoja-aluetta tulipoltteen suhteen, joten taudin isäntäkasveja saa tuoda vain toisilta suoja-alueilta tai puskurialueilta, joilla tautia ei esiinny.

Älä siis tuo Virosta, Türista tai muualtakaan, mitään seuraavista:
(Lisää tietoa Evirasta!)


· Omenapuut (Malus spp.)
· Päärynät (Pyrus spp.)
· Ruusukvittenit (Chaenomeles spp.)
· Tuomipihlajat (Amelanchier spp.)
· Orapihlajat (Crataegus spp.)
· Tuhkapensaat (Cotoneaster spp.)
· Pihlajat (Sorbus spp.)
· Kvitteni (Cydonia spp.)
· Japaninmispeli (Eriobotrya spp.)
· Mispeli (Mespilus spp.)
· Tulimarjat (Pyracantha spp.)
· Pastorinpunamarja (Photinia davidiana)







sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Kevättöltit

Tasan vuosi sitten, tänä kyseisenä päivänä, päädyin Töölön teho-osastolle pudottuani hevosen selästä. Tämä samainen 17.5. ilta kului hyvin sekavissa tunnelmissa, valtavissa kivuissa ja hengissä pysymiseen keskittyen. Jounin fiiliksiä en osaa edes kuvitella. Vuoden takainen on kieltämättä pilkahdellut tänään mieleen pitkin päivää. Tässä sitä nyt kuitenkin yhä ollaan, maistellaan kaktuslonkeroa aurinkoisen, puutarhahommissa vietetyn päivän jälkeen. Olen tänään maastoillut ja vähän hypännytkin rakkaalla hevosellani - sillä samaisella, jonka kyydistä putosin.

Fiilis on aika paljon parempi kuin vuosi sitten tähän samaan aikaan.

Ratsastus on kuitenkin pyörinyt mielessä erityisen läheisesti, joten teemaan sopinee hyvin teksti viimeaikaisista ratsastuskokemuksistani.

Talvella menin lupaamaan, että järjestäisin työkavereille virkistäytymismielessä ratsastusreissun. Muutamaa aktiiviratsastajaa lukuun ottamatta, työkaverini eivät ole hevosihmisiä. Siitä huolimatta sain kasaan 14 innokasta ratsastajaa - ihan ilman kiristystä, uhkailua tai lahjontaa! Positiivinen yllätys.

Ratsastuspaikaksi valikoitui Jau Jau Icelandic Horses, joka on helmikuun puolessa välissä muuttanut uusiin tiloihin Mäntsälän Saarelle. Ratsastajien isohkon määrän, eritasoisuuden ja aikataulujen yhteensovittamisen vaikeuden vuoksi teimme yhteensä kolme reissua viikon sisään. Itse lähdin mukaan jokaiselle ikään kuin ryhmänjohtajan ominaisuudessa. Käytännössä myös kuskiksi, koska suurin osa työkavereistani on autottomia.

Jau Jau osoittautui nappivalinnaksi: väki oli ystävällistä, fiilis oli positiivinen ja hevoset valloittavia. Kaikki hevostelua harrastaneet tietänevät, että talleilla saattaa joskus olla hyvinkin nihkeä ilmapiiri uusia ja/tai vieraita ratsatsajia kohtaan. Täältä tallilta pahat vibat puuttuivat tyystin, ja teimme kolme onnistunutta, varsinaista hyvän mielen reissua mukavissa maastoissa.

Suhteeni islanninhevosiin on ollut vaihteleva. Lapsena islanninhevonen oli lempirotuni, koska  Villivarsassa oli yksi ihan mahtava sarjakuva, joka kertoi islanninhevosesta. Luin sen numeron varmaan puhki ja muistan melkein vieläkin kyseisen sarjakuvahevosen nimen. Kun sitten kymmenvuotiaana oikeasti ratsastin ensimmäistä kertaa issikalla, suosikkirotu meni vaihtoon saman tien. Kyseessä oli aivan tavallinen ratsastustunti isojen hevosten joukossa, ja minun ja kyseisen issikan kemia ei toiminut ollenkaan. Naiivi, kymmenvuotias minäni yleisti kokemuksen tietenkin koko rotuun. Yäk, issikat on ihan tyhmiä.

Kyseisellä ratsastustunnilla ei tietenkään myöskään päässyt kokeilemaan islanninhevosten omaa askellajia, tölttiä, koska keskityimme taivuttamaan, vääntämään ja kääntämään.

Jau Jaussa ei kuitenkaan tölttiä säästelty, joten nyt meikäläiselläkin on jonkinlainen perstuntuma (kirjaimellisesti) sen ratsastamiseen. Pääsin kokeilemaan tölttiä kentällä jo aloittelijoiden reissulla, mutta vasta kokeneempien maastossa tölttääminen alkoi valjeta ihan kunnolla. On se vaan ihan kummallisen tuntuista! Ratsastus on kuitenkin itselleni niin tuttua ja jokapäiväistä, että tuntuu omituiselta olla selässä ja yhtäkkiä kokeakin jotain Ihan Muuta™. Miten tää selkä oikein menee tälleen?? Ja miten täällä kuuluu istua?!

Hauskaa. Virkistävää. Vaikka tunnustettakoon, että jopa meikäläisen suhteellisen parkkiintunut peffa oli aika kovilla melkein kolmen tunnin jynkyttämisen jälkeen. Jos ihan likaisiin yksityiskohtiin mennään, voin nyt kertoa ymmärtäväni sanonnan "perse ruvella" aivan käsinkosketeltavalla tavalla.

Vaikka en voikaan tuoda tölttioppeja kotiin, teki ihan älyttömän hyvää ratsastaa välillä vierailla hevosilla. Sain jokaiselle Jau Jau -reissulle eri hevosen, mikä tavallaan maksimoi näiden ratsastusten hyödyn itselleni. Jokainen hevonen on kuitenkin yksilö, ja viime aikoina, kas kummaa, sitä on tullut ratsastettua vain omalla kopukalla.

Nämä maastoreissut nostivat intressin Topi-ratsastustakin kohtaan taas ihan uusiin sfääreihin. Nyt on taas uutta intoa harjoitella maastoilua Topinkin kanssa!

Tajusin myös (oikeastaan vasta jälkikäteen), että kokeneiden maastolla laukkasin ensimmäistä kertaa kunnolla sitten viimevuotisen ratsastusonnettomuuteni.

Sairaalareissusta lähtien laukka on ollut vähän peikko, vaikka muuten onnettomuudesta ei mitään traumoja jäänytkään. Ratsuni Flosi tuntui alusta asti varmalta ja luotettavalta, eikä minulla ollut minkään valtakunnan ongelmaa kiihdytellä sen kanssa pitkin Mäntsälän metsiä.

Vauhdin huumaa hevosella, pitkästä aikaa. En todellakaan valita. Olen aivan 100 % varma, että palaan vielä Jau Jau -jengin kyyditettäväksi. Tiedän, että endorfiinit eivät välity lukijoille näytön kautta, mutta oikeasti, ihmiset: menkää ja ratsastakaa! Se on vaan niin siistiä! 


Ja näin minusta tuli issikkafani. 

tiistai 12. toukokuuta 2015

Haasteita

Alix Puskantakaa-blogista otti ja haasti meikäläisen vastaamaan 11 kiperään kysymykseen. Liebster Awardin ajatuksena on haastella muita bloggaajia ja näin tehdä pienempiä blogeja tunnetuksi. Ajatushan tietenkin olisi, että keksisin itse seuraavat 11 kysymystä ja haastaisin 11 seuraavaa blogia. 

Voin kuitenkin heti kättelyssä kertoa, että jälkitoimenpiteet jäävät tekemättä, koska olen aivan sairaan huono leikkimään nettileikkejä. Ja sen toisen syyn voi päätellä kysymyksen #4 vastauksesta... 

Ehkä tähän vastaamiseen voin kuitenkin venyä, koska blogi on jäänyt viime aikoina syntisen vähälle huomiolle.


Koska lusmuan haasteen eteenpäin viemisessä, aion rangaistukseksi jatkohaastaa itseni: 
Koko loppuvuoden ajan, lupaan päivittää blogiani joka viikko. Jos viikon aikana ei ole tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista (as if), päivitän edes kuvilla. En jää enää odottelemaan, että mulla olisi "paremmin aikaa". Ei sitä aikaa kuitenkaan tule.



1. Mikä on blogisi suola?
Lukijoiden vinkkelistä en voine kommentoida, mutta itselleni se on aiheiden monipuolisuus. Kirjoitan paljon puutarhasta, mutta sekaan mahtuu myös esimerkiksi hevosjuttuja. Viimeisten postausten seassa on jopa matkailua. Toki aiheiden paljous voi olla huonokin asia, koska esimerkiksi hevosjutut voivat karkottaa pois sellaisia lukijoita, joita ponilässytys ei kertakaikkisesti kiinnosta. Who knows.

2. Mikä saa sinut jatkamaan?

En tiedä voinko vastata tähän mitään, kun en ole aikoihin saanut aikaiseksi kirjoittaa mitään koko blogiin… Nojoo. Syy on kuitenkin yksiselitteisen itsekäs, koska loppupeleissä kirjoitan kuitenkin blogia itseäni varten. Tietenkin joskus pitää asioita avata hieman diipimmin, että potentiaalinen ulkopuolinen lukijakin ymmärtää, mistä on kysymys.
Olen aina kirjoittanut paljon, joko paperille tai kovalevylle. Kirjoittaminen on minulle tärkeä työkalu omien ajatusten jäsentämiseen. 

3. Luetuin postauksesi käsittelee?
Eniten hittejä on saanut postaukseni, jossa oli pelkästään kuvia lampaista. Snadisti pelottavaa.

4. Millaisista aiheista luet itse meiluiten?
Nyt seuraa tunnustus: en lue blogeja. Olen ihan tosissani yrittänyt, mutta eihän siitä mitään tullut. Tuttujen ihmisten blogeja saatan lueskella, mutta silloin taustalla on aito mielenkiinto henkilön kuulumisia kohtaan. Sen sijaan minun on hyvin vaikea olla vähimmässäkään määrin kiinnostunut siitä, mitä jollakin itselleni tuntemattomalla bloggaajapissiksellä on milloinkin ollut päällään. Enkä osaa olla tästä edes pahoillaan.

5. Mikä on parasta omassa puutarhassasi?
Jouni. Mulla on oma kotihemuli, joka tietää puutarhanhoidosta kaiken, auttaa ja opastaa. Parempi kuin Wikipedia ja Google yhteensä.

6. Mikä on paras vuodenaika puutarhasasi ja miksi?

Kevät. Ei siksi, että meillä olisi jotenkin erityisen paljon kevätkukkijoita. Itse asiassa keväällä saattaa olla aika rumaakin, vähän mutaista ja ankeaa. Parasta keväässä on kuitenkin odottaminen ja jännittäminen: nousevatko viime vuoden hankinnat maasta vielä tänäkin keväänä? Kaikki kukinnat ovat vielä edessä. 

7. Mikä on salainen haaveesi puutarhasi suhteen?

Ei ehkä kovin salaista, mutta haaveilen kasvimaasta ja itse kasvatetusta sapuskasta ruokapöydässä.

8. Mikä on lempityösi puutarhassa?
Kitkeminen! Se on ihan sikaterapeuttista. Etenkin, jos toisessa kädessä on siideri.

9. Mistä puutarhaan liittyvästä kirjoitat mieluiten?
Varmaankin uusista hankinnoista. Sitä paitsi ostettujen kasvien listaus on oikeasti hyödyllistä! Olen monesti turvautunut blogin haku-toimintoon, kun olen jälkikäteen yrittänyt muistella jonkun kasvin lajiketta tai istutusajankohtaa. Blogi on samalla mun muistikirja.

10. Kuinka monta vuotta puutarhasi on?
Me olemme asuneet tässä heinäkuusta 2012 ja istuttaneet paljon kaikkea. Ennestään täällä ei ollut juuri muuta kuin norjanangervoa, pihtoja, juhannusruusua ja tuoksuvattu, jota en voi sietää. (Sori!)

11. Mikä on elämän puutarhan tarkoitus?
Koska meillä ei kasva juuri mitään syötävää, vastaan, että tyydyttää kauneudennälkää.