Sivut

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Turistirantaa ja tappajamuurahaisia

4.4.2012 keskiviikko
Lamru National Park

Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä en saa nukuttua. Suomalaisturistit möykkäävät uima-altaalla, aivan ikkunamme alla. Kyrsii suunnattomasti. Aamulla en enää muista, miksi en käynyt avautumassa asiasta.

Ensimmäistä kertaa loman aikana heräämme ns. ajoissa. Aamiaisella tajuan pettymyksekseni, ettei Rääky rakastakaan vain minua, vaan suurin piirtein kaikkia hotellin asukkaita. En enää suunnittele sen salakuljettamista Suomeen.

Valvomisen aiheuttamasta ärsytyksestä huolimatta päätämme lähteä mopolla kansallispuistoon. Lähtö tosin aiheuttaa vähän sydämentykytyksiä, sillä mopoa ei ensietsinnällä löydy. Joku on jostain syystä siirtänyt sen toiselle puolen hotellia.

Puisto löytyy helposti. Jatkamme jalan viidakkoon kohti vesiputousta. Agama- ja perusgekkotyypin lisäksi liskoja näyttäisi löytyvän myös skinkki- ja sisiliskomallisina. Lähes joka askeleella rapisee, kun liskot ryntäilevät pois alta. 


Erilaisten liskojen löytäminen oli Lamru National Parkissa helppoa


Ensimmäisessä bongaamassamme lammikossa näyttää asustavan kauneushoitoloista tuttuja,
Liian iso muurahainen, jolla oli liian isot leuat. En tykännyt.
trendikkäitä pedikyyrintekijäkaloja garroja. Hyödynnämme tilaisuuden ja otamme ilmaisen jalkahoidon. Jouni päättää uida pikkuputouksessa, mutta itseäni ajatus näykkivistä kaloista muualla kuin varpaanväleissä ahdistaa liikaa. Tosin, rantakivillä liikkuu juotikkaita ja todella kuumottava jättiläismuurahainen. Hypähtelen hermostuneesti ympäriinsä ja toivon, että Jouni on kohta pulikoinut riittämiin, jotta voimme jatkaa matkaa.

Matka jatkuu ylöspäin kohti Ton Chong Fa –vesiputousta. Ajoittain korkeanpaikankammo meinaa viedä tajun. Itkettää ja henkeä ahdistaa. Räpiköin silti urheana Jounin perässä.

Lähes heti kuvan ottamisen jälkeen päädyin takapuolelleni vesiputoukseen
Keruing-puun siemen

Syvemmältä viidakosta löytyy lisää garroja, upea käärmeenpääkala, nuoliaisia, barbeja sekä jumalattoman iso sauvasirkka. Myös sammakontoukkia löytyy useampaakin mallia: isoimmat ovat lähes hiiren kokoisia, kauneimmilla on kirkuvan oranssi silmätäplä pyrstön tyvessä. Valitettavasti aikuiset sammakot luikkivat tällä kertaa karkuun sellaista kyytiä, ettei meillä ole mitään saumaa todistaa millaisille lajeille jälkikasvu mahdollisesti kuuluu. Esitteen mukaan puistossa elää myös tiikereitä, tapiireita ja varaaneita. Emme tietenkään ole tarpeeksi onnekkaita nähdäksemme kyseisiä elikoita.

Tämä valtava sauvasirkka jäi edellämme kulkeneilta turisteilta täysin huomaamatta



Paluumatkalla Jouni huomaa mitättömässä lammikossa miljoonakaloja. Vettä on ehkä kahvikupillinen, mutta kalat pärjäävät silti. Havainnon jälkeen palkitsemme itsemme paikallisherkuin ja vedämme totaaliset Pad Thai –överit. Nam!

Illemmalla drinkkihammasta alkaa kolottaa. Siispä mekko niskaan ja korkoa jalkaan! Ennen kuppilan valitsemista päätämme kuitenkin nopeasti tsekata yhden tien, jonka määränpää meitä on ihmetyttänyt. Mopoilemme pimeyteen ja sieltähän ne sitten löytyvät: koko Thaimaan sammakot! Tie on mustanaan erilaisia kurnuttajia, joita hypähtelee skootterin valokiilasta joka ilmansuuntaan.

Mopo parkkiin ja fikkari kourassa pusikkoon! En kuitenkaan koe olevani uskottavimmillani rymytessäni sammakoiden perässä pallomekossa ja rusettikengissä, joten päätämme tulla takaisin joku toinen ilta.

Ilta päätetään Mai Tai -cocktaileilla ja hampurilaisella, jossa on liikaa valkopippuria. Jouni ei koskaan saa tilaamaansa Thai Cashew – salaattia.




5.4.2012 torstai
Banana Colada

Nappaan aamiaiselta mukaani pari kananpalaa Rääkylle. On sairaalloisen kuuma, jopa Thaimaan mittakaavalla. Vastapäisen hotellihuoneen pikkutytöt ovat vihdoin päässeet uimaan hotellin uima-altaaseen. Tähän asti olen nähnyt heidän ainoastaan istuvan toiveikkaina altaan reunalla kellukkeisiin pukeutuneina.

Mopomies!
Suunnitellaan päivän ohjelmaa, katselemme karttoja emmekä ymmärrä minne Khao Lakin kuuluisat hiekkarannat on piilotettu. Kartta kyllä osoittaa lukuisia rannan suuntaan kääntyviä pikkuteitä, mutta todellisuudessa teitä ei yksinkertaisesti ole olemassakaan. Toteamme turistikartat kelvottomiksi, ja päätämme lähteä koeajamaan bongaamiamme pikkuteitä. Huomaamme nopeasti, etteivät tiet todellakaan johda minnekään tai vaihtoehtoisesti palaavat nopeasti omaan aloituspisteeseensä. Järjettömiltä tuntuvilla liikenneratkaisuilla on ehkä jotain tekemistä vuoden 2004 tsunamin kanssa, joka murjoi ankarimmin nimenomaan Khao Lakin aluetta.

Määränpäättömillä teillä teemme kuitenkin päivän ensimmäisen herpetobongauksen joka on samalla reissun ensimmäinen käärmebongaus. Iloitsemme löydöstämme, vaikka kyseinen eläin onkin valitettavan yliajettu. Myöhemmin huomaamme samaisella tiellä (elävän) liskon joka antautuu turistin kuvattavaksi.

Reissun ainoa käärme oli valitettavasti entinen

Samalta tienpätkältä löytyi onneksi myös elävää herpetofaunaa


Juuri kun sää muuttuu sateiseksi, löydämme noin viiden kilometrin päästä oikean tien kohti Bang Niangin rantaa. Ranta on huomattavasti steriilimpi kuin aiemmin vierailemamme. Hiekalla kipittäviä rapuja ei juurikaan näy, mutta pieniä rantabaareja on silmänkantamattomiin. Piña Colada –nassuun ja veteen!


Bang Niang on rehellinen turistiranta
Siltä varalta, että kahlaaminen ällöttää
Bang Niangin rantabaarit eivät ole mitään bambuhökkeleitä vaan ihan kunnon tönöjä. Ero näkyy tietenkin myös hinnoissa.

Jouni etenee snorklaten ja tuomitsee rannan nopeasti vedenalaiseksi autiomaaksi. Päättelen rannan tämän perusteella turvalliseksi, ja uskaltaudun uimaan. Tunnustettakoon tosin, että ”uiminen” tässä asiayhteydessä tarkoittaa lähinnä vedessä kävelyä ja säpsähtelyä vedessä kelluvien, muka meduusaa muistuttavien roskien takia.

Laskuvesi. Kivenkolojen vuorovesialtaat ovat täynnä kalaa. Erilaisia limakaloja ja isojakin taskurapuja.

Uimme lisää ja onnistumme siinä samalla kärventämään hipiämme. Suuressa viisaudessamme olemme käyttäneet ristiin eri suojakertoimia. Lopputulos on vähintäänkin kirjava.


Hotellille tukanpesuun, kolmioleivät nassuun ja vahinkopäikkärit.

Illalla köröttelemme takaisin Bang Niangin suunnalle. Turistikrääsäkaupassa näemme holtittomasti tärisevän kissanpennun jolla on selvästi jotain pahasti vialla. Jounille pakkomyydään pari paitaa. Räätäli suosittelee ruokapaikaksi Mali-nimistä ravintolaa. Lankean taas curryyn. Ruoka on todella tulista mutta erinomaista. Alkujuomaksi valitsemani Banana Colada on taivaallinen.

Kun palaamme hotellille, on jo säkkipimeää. Koko lähitienoon koirat ulvovat kuorossa aivan kuten elokuvien sudet. Sirkat sirittävät. Tunnelma on aika hieno.




6.4.2012 perjantai
Bang Niang revisited

Rääky rääkyy
Aamu alkaa sielua korventavalla pettymyksellä. Aamiaispöydästä on nakit loppu! Rääkykään ei nyt
sitten saa kuin pekonia ja munakasta. Tunnen oikean jalkapöytäni päällä säännöllisesti kävelevän muurahaisen, jota ei ole olemassakaan. Epäilen sen olevan jokin meduusaepisodin jälkioire.

Yritän kaivaa netistä tietoa paikallisista meduusoista, mutta se on kovin ristiriitaista. Sukellusfirmojen kotisivuilla vakuutellaan, ettei Thaimaassa ei edes tavata kuutiomeduusaa, kun taas vanhat iltapäivälehtien artikkelit mässäilevät ”riehuvilla tappajameduusoilla”. Kumpikin ääripää lienee yhtä kaukana todellisuudesta.

Käymme ostamassa paikallisilta pari päiväretkeä. Hinnat ovat aivan eri luokkaa, kuin matkatoimiston retkien. Toinen retkemme vie meidät Khao Sokiin, toinen Ta Chain saarelle. Suunnittelemme myös mahdollisesti Phuket Marketilla käymistä huomenna. Valitettavasti Phuketiin on huomiselle vain neljä lähtijää ja retken toteutuminen on näin ollen vaakalaudalla.

Sitten skootteriajelulle. Läheisestä tekojärvestä houkuttelemme kalanruoan avulla esiin sinivaanijakaloja, barbeja ja jotain saksipyrstön tyyppisiä.

Kalanpällistelysession jälkeen hyppäämme taas skootterin selkään, ja päätämme ajaa pidemmälle kuin koskaan ennen. Huristelemme ison tien vartta isojen autojen seassa ja pysähdymme vasta, kun havaitsemme ison, vilkkaasti liikennöidyn tien varressa norsuja. Näky on länkkärille niin absurdi, että on aivan pakko pysähtyä.

Saamme norsufarmareilta vesipullot ja pällistelemme norsuja hetken. Päivän safarit on jo tehty, mutta paikalliset kertovat että voimme tulla huomenna uudelleen. Yhdellä norsulla on ilkeännäköinen, joskin hyvin parantunut haava kärsässä. 


Motarin varresta löytyi ronsu

Matka jatkuu, suuntana Bang Niang. Pysähdymme kerran ihmettelemään puusta puuhun liitäviä liskoja. Koirailla on komea sininen leukapussi.

Seuraavaksi syömään. Jojo’s Steakhouse on pettymys, mutta Mali on taaskin käymisen arvoinen. Jouni syö kaksi pienen hummerin kokoista tiikerikatkarapua. Minä keskityn Banana Coladan imemiseen ja mietin, miten tulen pärjäämään Suomessa ilman tätä jumalaista drinkkiä.

Matkalla hotelliin ostetaan tienvarresta hedelmiä. Hotellin seinältä lasken samanaikaisesti seitsemän perusgekkoa. Ne ovat harmaanvihertäviä, eivät oikein minkään värisiä, mutta oikein sieviä.

Käymme vielä altaassa pulahtamassa ennen kuin meidän täytyykin jo lähteä takaisin Bang Niangiin. Jounin täytyy nimittäin käydä sovittamassa paitaa. Sovituksen jälkeen tsekkaamme rannan, sillä olemme nähneet flyereita pahamaineisista täydenkuunjuhlista. Paikalliset tosin sanovat, etteivät juhlat ole tänään. Rannalla on baareja, soihtuja ja euroteknoa. Kyseessä lienee kuitenkin aivan perusilta, tai sitten hurjat täydenkuunbileet ovat oikeasti todella laimeat. Ostamme kuitenkin paperilyhdyn ja katsomme kun se ja monta muuta häviävät tunnelmallisesti tähtien sekaan.

Rantabaarissa illan viimeiset drinkit. Frozen Margarita ja Piña Colada. Kotimatkalla yksi palveluitaan tyrkyttävistä räätäleistä kysyy Jounilta, ”is this your daughter”. Se huvittaa pitkään.



Lue myös:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti