Sivut

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Rakas kaviomies

© Anniina


Mä olen ihan rakastunut. Nimittäin Topiin! Yritän nyt nautiskella tästä tunnehehkusta ja ikuistaa sen tekstimuotoon. Voin sitten palata näihin tunnelmiin, kun tulen seuraavan kerran tatti otsassa tallilta miettien mitä teen väärin, kun poni on maastoreissulla rynninyt lapa edellä naapurin petunioihin mun vastusteluista piittaamatta.

Eilinen ratsastus, kaikessa arkisuudessaan, oli ihana. Ratsastus rulettaa!

Mitään maailmoja mullistavaa ei tapahtunut, mutta Topi sattui vain eilen olemaan Huikea. Parhaimmillaan se on superherkkä ja liikkuu (muumipeikon olemuksesta huolimatta) höyhenenkevyesti. Se ei nojaa kuolaimelle vaan kantaa itsensä ryhdikkäästi ja liikkuu eteenpäin omalla, reippaalla moottorillaan. Pidätteeksi riittää kuitenkin pelkkä ajatus. 

Ihan unelmahevonen! 

Ratsastus on ollut minulle luvallista hupia nyt kolmen kuukauden ajan ja vasta nyt tuntuu, että yhteistyö Topin kanssa alkaa taas rullata entiseen malliin. Allekirjoittanut ei enää puuskuta kevennettyään puoli kierrosta, mikä luonnollisesti heijastuu myös hevosen työskentelyyn. Kukapa sitä haluaisi juosta ympyrää perunasäkki selässään. 

Ihan aluksi satulaan paluun jälkeen Topi oli itse asiassa todella haluton ravaamaan kanssani, mikä johtui varmasti vain ratsastajan totaalisesta lihaskunnon romahduksesta. Sen siitä saa, kun ei koko kesänä ota puolikastakaan juoksuaskelta tai nosta mitään maitopurkkia painavampaa. Itse asiassa ensimmäisellä ratsastuskerrallani (joka kesti huikeat 20 minuuttia) läähätin jo kammetessani satulaa selkään.

Pääsin viime viikolla eroon kummalliseksi muuttuneesta istunnastakin, kun tajusin sen johtuvan turvaliivistä. Käytän nimittäin nykyään turvaliiviä aina ratsastaessani, sen olen pyhästi luvannut Jounille. Turvaliivi on mulle kuitenkin uusi juttu, enkä oikein ole osannut istua normaalisti siihen paketoituna. Liivin selkäpaneelin säätö lyhyemmäksi auttoi asiaan, ja istun taas kuten normaali ihminen, kun ei tarvitse alitajuisesti varoa satulan takakaaren ja selkäpaneelin ikäviä yhteentökkimisiä.

© Anniina

Olen edennyt myös toisinhevostelussani! Kuten kaikki ovat jo varmasti haistaneet, haluaisin ratsastaa mahdollisimman hevoslähtöisesti. Tällainen puunhalaaja (poninhalaaja?) kun olen. Uskon kengättömyyteen, kokopäivätarhaukseen ja positiiviseen vahvistamiseen, aamen!

Hippipäisyyksissäni menin jo kertaalleen tilaamaan yhdet kuolaimettomat suitsetkin, koska Täydellisen Kuolaimen™ metsästykseni ei ole tuottanut toivottua tulosta. Tilasin sellaiset halvimmat mahdolliset, mitkä menevät leuan alta ristiin. (Globuksen kuolaimettomat)

Niistä ei kuitenkaan ollut Topin kohdalla yhtään mihinkään: poni käveli kylmän rauhallisesti ulos kentältä suoraan talliin. Minulla ei ollut asiaan MITÄÄN sanomista selästä käsin. Voihan se olla, että kyseinen suitsitus toimii joillakin hevosilla erinomaisesti, mutta ainakaan Topin karvaisen leukatuheron seassa ristiin menevät remmit eivät palautuneet "passiiviseen tilaan", vaikka löysäsinkin ohjaa. Jos paine jää päälle, ei se kai ihme, että poni ei kuule ratsastajaa.

Tähän kuolaimettomuuskokeiluun pohjaten viikonlopun fiilikset olivat hieman pelonsekaiset, kun virittelin Topin päähän toiset kuolaimettomat suitset, Orbitless Bridlet. Nämä sain suositusten kera lainaan Anniinalta, jotta voin jatkaa eläinkokeitani Topin kanssa. Kiitos siitä! Kuolaimet ja suitset eivät ole ihan ilmaisia, joten ihan jokaista suuhärveliä ei kehtaa kokeilumielessä omaksikaan ostaa.

Pessimismistäni huolimatta orbitlessit toimivat kuitenkin erinomaisesti! En olisi ikinä uskonut, että Jääräpää™ liikkuu niin minimaalisen kevyellä kädellä, vaikka suussa ei ole rautakankea. Vau!

Anniinan sidepullit on vielä kokeilematta. Täytyy katsoa, millainen elämys niillä ratsastaminen on. Ja seuraavaksi voisikin alkaa shoppailla sitä rungotonta ituhippisatulaa...

P.S. Lainakamppeiden lisäksi Anniinalle iso kiitos myös valokuvista JA maagisesta lauseesta, joka sai minut huokaamaan helpotuksesta: "On tää kyllä vaikee. Kiva, mutta vaikee.". Tuo ratsastusdiagnoosi osaavan ratsastajan suusta loi paljon uskoa omaan ratsastukseeni. Mä en siis välttämättä olekaan susihuono ratsastaja! Ehkä Topi vain ON vähän keskivertopollea haastavampi paketti? Jes!


Ihana, vaikea Topi.

4 kommenttia:

  1. Hyvä että orbitlessit toimii! Ne oli Lassenkin kanssa ihan huiput :)

    Hah, ja mua pelotti sanoo toi maaginen lause kun pelkäsit että otat sen väärin :D mutta sitä Topi on: älyttömän kiva hevonen, mutta vaikea ratsastaa.

    Ps. Nauratti toi "osaava ratsastaja" :D mun ratsastustaso on laskenu ku lehmän häntä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helpotushan se on (jollain kieroutuneella tavalla), että joku muukin kokee sen vaikeaksi. Olisi nimittäin aika masentavaa, jos kaikki muut pärjäisi sille ja mä olisin ihan kusessa. Silloin ei auttaisi kuin katsoa peiliin. :)

      Onko sun mielestä muuten orbitless bridlen ja LG bridlen välillä suurta eroa? Käytännössä? Noin ulkoisestihan ne näyttää toimintaperiaatteeltaan ihan ~samalta värkiltä.

      Poista
    2. Mä en oo LGtä kokeillu, mutta on aikalailla samat. LGt vaan on kalliimmat :) ja mä tykkään orbitlessistä siks kun ohja ei pääse heilumaan siitä kuolaimettoman päästä, kun reiät on pienemmät.

      Poista
    3. Joo, huomasin kyllä, että LG:n hinta oli satasen paremmalla puolella. Sen pohjalta mietinkin, että onko ne joltain osin huomattavasti "paremmat".

      Poista