Sivut

maanantai 15. syyskuuta 2014

Pihdan piristäjä

Paniikki pois. Kohta nimittäin tulee syksy, talvi, halla, pakkanen, lumi, kuolema ja mitänäitänyton. Siinä vaiheessa loppuu nämä meikäläisen toistuvat kärhöpäivityksetkin. Sinnitelkää siis vielä hetki. 

Ei ollut tarkoitus kirjoittaa kärhöistä (tai ylipäätään mistään) nytkään, mutta sitten tuli pari juttua ja oli ihan pakko. Lumikärhö 'Summer Snow' (vaikka oikeampi nimi olisi kai 'Paul Farges' ranskalaisen lähetyssaarnaaja-tutkimusmatkailijan mukaan) on vaan niin ihana. 

Meidän pihaa ympäröi kymmenkunta pihtaa, joista en ollut alkujaan kovinkaan innostunut. Vähän synkkiä ja aina samannäköisiä, sori nyt vaan. Tylsää havupuuta voi näköjään kuitenkin mukavasti tuunata kärhöllä (tai parilla), ja siitä tulee heti huomattavasti mukavampi. Elävä kärhöteline! Mä olen muutenkin vähän allerginen useimmille kasvituille. Diggaan luonnollisesta. 

Tämä kärhö on istutettu toissavuonna, ja se on jo nyt useamman metrin lonkero. Ihanaa, että se kukkii vielä nyt, kun kaikki muu alkaa olla jo sangen död. Yksi mun lemppareista ihan millä tahansa mittapuulla.

Tämä kiinalainen kaunotar muuten tuoksuu lähinnä teinipojalta. Aluksi säpsähdin tuoksua joka kerta, kun kävelin pihdan ohi. Nyt alapihalla leijailevaan Axen aromiin on jo ehtinyt tottua. 






'Multiblue'n kukoistus on sen sijaan vaatimattomampaa. Raukka yrittää uutta elämää jo kolmatta kertaa. Alan jo epäillä, että minua vaivaa jonkinlainen kirous tämän kärhön suhteen. Viime vuonna, kun istutin taimen, kanat kuopsuttelivat koko kärhön tuusannuuskaksi. Olin keväällä äimän käkenä, kun se reippaana nousikin maasta.

Keskikesällä tuli taas takapakkia, kun koko kasvi kuivui pystyyn parissa päivässä, vaikka yritin sitä parhaani mukaan elvyttää. Selitys asialle löytyi, kun lähempi tarkastelu osoitti kasvin olevan juuresta poikki. Tarkalleen ottaen siitä näytti jopa puuttuvan parin sentin pala!?

Syypäitä eivät tällä kertaa olleet kanat, koska tänä kesänä ne eivät ole saaneet kirmata valvomatta vapaana. Itse asiassa näin jälkikäteen ajateltuna asialla eivät olleet välttämättä kanat ensimmmäiselläkään kerralla.

Viime viikolla huomasin, että 'Multiblue' yrittää tosiaan taas. Mielestäni kolmesta alusta kahta on kuitenkin jo maisteltu! Luulen, että pahanteossa on ollut myyrä, tai joku muu jyrsijänperkele. Niin epäesteettistä kuin se onkin (ahdistaajonyt!), minun on varmaan ihan pakko häkittää tämä kärhö jotenkin.


Vaaleanpunaisen fantasian sijoitus osui kyllä nappiin. Siinä se paistattelee ilta-auringon parrasvaloissa. Kukat ovat helposti yli kymmensenttisiä, joten halusin tämän kasvin terijoensalavan suojaan, jossa tonttimme raivoava preeriatuuri ei ehkä ihan heti puhalla kukkia nurin.

Toivottavasti 'Pink Fantasy' nyt selviää talven yli, ja jotain kukkia todellakin ilmestyy ihailtavaksi. Tuikseen tämä kärhö on saanut kuivia oksia samaisesta terijoensalavasta, samoin taustalla oleva 'Campanulina Plena'. Samaa olen tehnyt ruusujen rinnalla kasvavien kärhöje kanssa. Jotenkin pensaan oma oksa ei pistä niin pahasti silmään kuin se iänikuinen bambutikku.




Westphalilta tullut viinikärhö 'Dark Eyes' kukkii.



Siperiankärhöllä sen sijaan on ihana, pieni pentu. Sille pitää aina ohi kävellessä vähän lässyttää. Kylähullun maine, here I come! 





Asiasta akkuporakoneeseen, tuleva entinen työkaverini Sari oli meillä viikonlopun vietossa. Kyseessä oli pitkään suunniteltu, mutta ei vielä ikinä toteutusasteelle edennyt visiitti, joka oli tässä vaiheessa pakko toteuttaa nyt tai ei koskaan. Parin viikon päästä Sari nimittäin muuttaa Kanarian lämpöön.

Sarin landereportaasin voi tsekata täältä

2 kommenttia:

  1. Jeii! Ihanat kärhöt ja ihana landeloma! Kiitos vielä :D!

    VastaaPoista