Sivut

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Kuppaiset kuunliljat

Kaikki ns. eläinihmiset varmasti allekirjoittavat, että eläintenpitoon liittyvän surun ja murheen määrä on jossain määrin vakio. Ennen pitkää eläimet sairastelevat ja kuolevat, oli niitä hoitanut miten hyvin tahansa. Toki eläinten omistaminen on pääasiassa ihanaa, palkitsevaa ja sensellaista, eihän sitä muuten tehtäisi. Vaan kyllä niitä vastoinkäymisiäkin riittää.

Siksipä mulla onkin nyt niin petetty olo! Miksi kukaan ei varoittanut, että ilmiö yltää puutarhanhoitoonkin? Tämän piti olla mukava ja stressitön harrastus, mutta nyt mulla sairastaa jo kasvitkin. Minne voi reklamoida?

Meillä on nyt sitten kai se pelätty HVX, Hosta Virus X. Kuunliljojen oma virus. Yök.

Kukaan ei tiedä mistä virus on lähtöisin, mutta se alkoi rellestää Jenkeissä 2000-luvun alussa. Kymmenessä vuodessa se olikin jo levinnyt Yhdysvaltojen lisäksi lähes koko Eurooppaan. Ihmekös tuo, kun kasvi voi näyttää ihan terveeltä vielä 2-3 vuotta istutuksen jälkeenkin. Virus leviää kasvista toiseen paitsi kosketuksen, myös työvälineiden, kengänpohjien  ja hyönteisten välityksellä.

Koska kyseessä on virus, hoitokeinoa ei ole. Infektoitunut kasvi riutuu ja lopulta kuolee pois.

Meillä kaksi maatalousliikkeestä ostettua kuunliljaa alkoi näyttää varsin kuppaiselta jonkin aikaa sitten. Lehdissä näkyy selviä muutoksia niin värissä kuin lehden pinnassakin. Niskakarvat nousivat pystyyn aika nopeasti, koska osasin epäillä virusta saman tien. Ei minulla ollut käsitystä siitä, miltä infektoitunut kasvi näyttää, mutta nopealla googlettelulla selvisi sekin.

Jepujee. Tutulta näyttää.

Sairaat kuunliljaraukat on nyt riivitty ylös kasvupaikoiltaan, ja ne odottavat polttomurhaa jätesäkissä. Harmittaa. Erityisen paljon harmittaa, jos virus on ehtinyt tarttua muihin kuunliljoihin. Niitä kun jäi jäljelle vielä 20 yksilön verran...

Viruksen testaamiseen on kyllä olemassa pikatesti, mutta käsittääkseni sitä ei vieläkään saa Suomesta. Ainakin Ranskasta voi toki tilata netin kautta.

Itselläni taisi vähän mennä into uusien kuunliljojen hankkimiseen. Itse asiassa viimeksi kaksi viikkoa sitten raahasimme kotiin kaksi uutta kuunliljaa autuaan pahaa-aavistamattomina. Ne lienevät kuitenkin onneksi melko turvallisia; ne ovat peräisin äidin kukkapenkistä, jossa ne ovat kasvaneet jo ennen koko perhanan viruksen löytymistä, eikä uusia kuunliljoja ole niille nurkille sittemmin tuotukaan.

...Paitsi sitten on tietenkin kaikki vietävän öttiäiset. Mistä sitä tietää onko joku etana käynyt ensin imuttelemassa jotain naapurin saastaista hostaa ja sitten siirtynyt mutsin kukkapenkkiin. Gnnnhn!

No mitä tästä opimme? Olkaa varovaisia, kun hankitte uusia kuunliljoja. Itse asiassa varminta on jättää kyseiset rehut ihan kokonaan hankkimatta. Pitäisiköhän sitä vaan itsekin valella koko kuunliljaosasto bensalla ja tuikata tuleen...


On muuten käsittämättömän vaikea kirjoittaa sana "kuunlilja", kun aina keskenämme puhumme kulliljoista

Piti ihan skarpata.

2 kommenttia:

  1. Kiitos kun muistutit, olen varmaakin vuosi pari sitten lukenut aiheesta ja unohtanut lukemani. Juuri tuossa pari päivää sitten näin sairaita kuunliljoja eräässä isossa puutarhassa ja ihmettelin, mkä niitä vaivaa. Muisti palautui kun postauksesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts, puutarhoissa tämä on varmasti vielä ikävämpi ja taloudellisesti isompi riesa. Ei käy kateeksi, kun jo näin kotioloissakin pännii.

      Poista