Sivut

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Talviloma: Greatest Hits

Aika todellakin kuluu joskus nopeammin, joskus hitaammin. Erityisesti loma-aika kuluu nopeasti, käytti sen miten tahansa. Tuntuu ihan surrealistiselta, että viikon talviloma on huomenna ohi. Niinku... what?

Lomaa edeltävällä viikolla "kaikki" kyselivät, minne aiomme lähteä lomalla. No, ei minnekään. Ai aiotte vaan rentoutua kotona? No... ei meinata kyllä rentoutuakaan. Täällä maalla kun ois näitä hommia. Toki, jos tätä yhdeksän päivän putkea alkaa päivä päivältä perkaamaan, niin onhan tässä todellakin tullut askarreltua (jopa paskarreltua) kaikenlaista. Ja sää on todellakin suosinut! Vasta tänään on harmaata ja sateista, ihan kuin universumi tietäisi, että meikäläisen loma loppuu tänään.

Joskin tänäänkin pitäisi vielä mennä kuopsuttelemaan pihalle.

Olen jo monena päivänä suunnitellut kirjoittavani tänne milloin mistäkin aiheesta, mutta Oikea Elämä on vienyt voiton. Näin ollen lomatekstistäni tulee nyt ehkä sekava sössö - kaikkea ankasta hevosenpaskaan. My condolences.

Mutta tässä Greatest Hits of Talviloma, olkaa hyvät! Ehkä tätä kollaasia voi jälkikäteenkin ihastella eikä vain muistella, että se oli se loma, jonka aikana ei ehditty/jaksettu/saatu aikaiseksi käydä yhtään missään.


Onneksi on tämä ihmeellinen älypuhelin, jonka avulla tulee dokumentoitua elämää ihan puolivahingossa.




Siellä se siintää: VAPAUS! Loma alkaa!

Kukkaa pukkaa!

Mä menen jotenkin ihan kierroksille näistä kevätkukkijoista! Ensi kevääksi pitää hankkia lisää, mieluusti jopa jotain krookuksia aikaisempaa. Pienestä se on kevätilo kiinni. Niistä vaan tulee niin keväinen, jopa kesäinen, fiilinki. Jouni on salakavalasti istuttanut punaherukan juurelle talventähtiä. Ne tuli vähän niinkuin bonuksena. Edellisen isännän istuttamat narskutkin ne jo tuolla pukkaa!


Sarin kanssa tallilla

Paskaaks täs...

Suomen Kaunein Piha 2014

Kyllä, kuten sanoin, on askarreltu ja paskarreltukin. Useimmat tekevät tämän hevosjutun niin, että hevosen hankinnan myötä sitä hevonpaskaa alkaa kertyä. Ja se on sitten sen ajan murhe. Rakennetaan lantalaa ja tehdään noutosopimuksia paikallisten viljelijöiden kanssa. Lässyn lässyn.

Noh... Meillä tämäkin tehtiin toisin. Meidän hevonenhan on yhä vieraassa tallissa täyshoidossa - paskoineen kaikkineen. Sen sijaan me tilattiin paska ihan paskana, ihan kotiinkuljetettuna! Itsehän tipuin kärryiltä tämän suhteen jo ajat sitten, mutta jotenkin skenaarioon liittyi myytävänä oleva traktorin peräkärry, se kyseinen peräkärryllinen vuoden palanutta lantaa, naapuri, potentiaalinen kärrynostaja ja jonkinlainen paskansijoitusongelma.

Lopputulos: noin 1,5 kuutiota hevosenpaskaa meidän pihaton-to-be oven edessä. Piha se senkun kaunistuu! Ei tähän mustalaisleiri-imagoon voi suhtautua kuin huumorilla.


Huomaa erityisesti ihastuttava yksityiskohta, metrin korkuinen jäinen paskamonoliitti.



Kevätpäiväntasaus = se päivä, kun oluen sijasta tekeekin mieli siideriä

Aktivoiduin puutarhassa: viimevuotiset piiskupöheiköt saivat kyytiä!

Pulleita syreeninsilmuja

Hevonkukkua piiskuille. Kohta toivottavasti rehottaa!

Osuttiin juuri h-hetkellä paikalle. Kuoriutumisen ihme.

Saanko esitellä: ensimmäiset itsetuotetut juoksuankat!

Jouni teki väsyneelle ratsastajalle munakasta omista ankan- ja kananmunista <3

On se pihattokin edistynyt. Harkot on  kohta (tänään?) paikoillaan!

Uudenmaan mehiläishoitajien kevätkokouksessakin ehdittiin pyörähtää. 

En halunnut kuvata ihmisiä kokouksessa, joten otin ...taidekuvan. Kokouksessa opiskeltiin esikotelomätää, joka on ihan oma lukunsa. En siis edes yritä tiivistää siitä tähän, vaan taidan suoltaa mehiläistarhaajien käyttämästä hepreasta ihan oman lukunsa. 

Summa summarum, olemme siis kertaalleen poistuneet myös ihmisten ilmoille. Ihan jopa Vantaalle saakka. Tämä olikin sitten loman ainoa hetki, kun koin tarpeelliseksi vaihtaa tuulihousut ja kumisaappaat farkkuihin ja saapikkaisiin. Niin hurjaksi heittäydyin, että taisin ihan hiuksetkin harjata.


Hikinen poni. My job here is done!

Mehiläiset keräävät krookuksista siitepölyä...

...mielipuolista tuulta uhmaten 
Lantaa myös terijoensalavan alle, sielläpä kasvaa kevätvuohenjuurta
Kuka taluttaa ja ketä? Topi-kulta kuljetti mut pois kentältä hanskan resorista ohjaten <3


Todettakoon tässä vaiheessa, että olen ratsastanut tällä viikolla aivan ns. hulluna. Olen totaalisen jumissa, pohkeet ja sisäreidet taipuvat juuri ja juuri kävelemiseen. Sää on suosinut ratsastuksenkin suhteen, ja kenttä alkaa olla erinomaisessa kuosissa. Topi-raukka on ollut ehkä elämänsä rääkissä. Ehkä se on ansainnut ensi viikolla vähän lomaa...


Torinhevoskaunokainen ottaa kevätaurinkoa
Neljä kuukautta siihen meni, mutta nyt isäntä on virallisesti ratsastanut Omalla Hevosella. Jes!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti