Sivut

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Aviossa Hemulin kanssa

Eilen oli hyvä päivä.

Sain nukkua pitkään, aurinko paistoi, ratsastus sujui erityisen hyvin, sain nukkua vielä päikkäritkin, näin vastasyntyneitä karitsoja... Ja meillä oli hääpäivä.

Kuten edellisen perusteella voi päätellä, ohjelmassa ei ollut mitään sen kummempaa juhlaohjelmaa. Ei kynttiläillallista, ei ruusun terälehtiä satiinilakanoilla, ei edes vaahtokylpyä. Joitain viikkoja sitten mietin mahdollisia juhlistustapoja, kun hääpäivä osui silmääni kalenterissa, mutta se sitten vaan jotenkin jäi pelkän ajatuksen tasolle. Jonkun kämäisen ruotsinristeilyn varaaminen (vain sen takia, että on nyt sitten tehnyt edes jotain hääpäivänä) olisi ollut vähän säälittävää. Eikä meillä olisi kyllä ollut siihen aikaakaan.

Luojan kiitos ei Jounikaan nyt tuntunut odottavan sen suurempaa glamouria tai keksimällä keksittyä ohjelmaa. Olemme kumpikin ihan tyytyväisiä täällä kotona, omalla pihalla kuopsuttelemassa ja lapioimassa hevosenpaskaa (jota on yhä btw jäljellä) pensaiden juurelle.

Vaikka jollain tasolla olen jäänyt hyvin pitkälti entisten sosiaalisten piirieni ulkopuolelle kaukaisesta maantieteellisestä sijainnista johtuen, uskallan silti väittää, että elämässäni on paljon enemmän sisältöä kuin pari vuotta sitten. En ikävöi baari-iltoja, ostoskeskuksissa kiertelyä enkä edes television tuijottamista. Mieluummin olen ulkona ja puuhastelen eläinten kanssa.

Jounia ei onneksi oikeasti haittaa, että rymyän pitkin tiluksia tuulitakissa, maalitahraisissa housuissa ja kumisaappaissa. Koska olen aiemmin elänyt parisuhteessa, jossa ulkonäöstä sai varsin välitöntä palautetta, osaan arvostaa tätä nykyistä vapauttani näyttää aivan paskalta, jos siltä tuntuu.

Jos Jouni jotain pukeutumisessa kommentoi, kysymys on nimenomaan epäkäytännöllisistä tai säähän sopimattomista asuvalinnoista. Nekin kommentit liittynevät siihen, että Jouni ilmeisesti haluaa, että selviän hengissä esimerkiksi 30 asteen pakkasesta. En usko, että Jouni murehtii maineensa menettämisestä, koska minä näytän läskiltä jossain vaatteessa.

Ja jos olisin jo aikoinaan tajunnut, että maailmassa todellakin on miehiä, jotka ovat kiinnostuneet luonnosta, en olisi tyytynyt muuhun. Jostain syystä vain kuvittelin, että sellaisia miehiä ei ole olemassakaan. Onneksi olen kuitenkin löytänyt sellaisen, enkä joudu jatkuvasti hämmentyneen tuijotuksen kohteeksi, kun kerron marsujeni tekemisistä. Puutarha ja eläimet ovat yhteisiä, ja kehittelemme näitä projekteja yhdessä.

Eläimet ja puutarha eivät vie meiltä yhteistä aikaa. Ne antavat sitä.

Omituisia, jopa tahdittomia, kysymyksiä kuulee aika ajoin. Kun olen messuilla tai muissa yleisötapahtumissa esittelemässä käärmeitä, joka hemmetin kerta vähintään muutama ihminen inhosta irvistellen epäilee ääneen, etten kyllä koskaan tule löytämään poikaystävää. Koen kommentin vähintäänkin loukkaavaksi, joskin on melko tyydyttävää vastata, että "tämä on itse asiassa nimenomaan aviomieheni hankkima käärme".

Lähipiirikin on ihmetellyt tätä maalle muuttamista ja kysellyt, että miten ihmeessä olen saanut Jounin tänne ylipuhuttua. "Eikös se Jounikin ole kuitenkin ihan kaupunkilainen?"

Noh, eipä tuossa "ylipuhumisessa" kovin iso homma ollut. Ihan vapaaehtoisesti tuo lähti mukaan erilaisia myytäviä tiloja katsastamaan ja oli allekirjoittanutta selvästi kriittisempi esimerkiksi pihan ja puutarhan suhteen. Tämä meidän "kaupunkilainen" on nimittäin hardcore-sarjan viherpeukalo. Mun Hemuli. <3


Jouni shoppaili meille pääsiäisnarsisseja
Jouni tilasi Forestrumilta purppurapihtoja ja mustakuusia
...ja lehtikuusia
Jouni istutti itsenäisyyspäivän tietämillä talventähtiä, jotka kukkivat nyt
Pikkukäenrieska on sentään ihan luomua
...Ja kukkapenkin narsissit jo talon edellisen isännän istuttamia
Kuten syreenitkin

Toivottavasti näitä keväisiä, aurinkoisia hääpäiviä on edessä vielä monta. Jos saisin päättää, niin mitään en nykyisestä muuttaisi.

8 kommenttia:

  1. Voi, tämä teksti sai mulle ison hymyn huulille! Isot onnittelut hääpäivän johdosta!!

    Vaikka mä en silloin Jera-aikoina ois sitä uskonu, mutts mäkin sain Petestä ittelleni sen täydellisen aviomiehen. On tosi tärkeetä että saa olla puolison kanssa ihan oma itsensä, eikä tarvii esittää muuta. Ja sekin on tärkeetä ettei mies katto kieroon kun joutuu kuuntelemaan päivästä toiseen eläinten toilailuja ja analysoimaan yhdessä niiden käytöstä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista! Petelläkin on varmaan eläintenpito (ainakin koirien) aika syvällä selkäytimessä. :)

      Poista
  2. Hih, ihana postaus! :)

    Ja on kyllä parasta, kun löytää jonkun, joka ymmärtää omia hullutuksia. Esimerkiksi minut täytyy hyväksyä hulluna kirja- ja kissanaisena! Ja kissanainen ei viittaa siihen, mikä voisi vielä olla monen miehen mielestä aika upeaa, vaan siihen, että kotoa löytyy karvapalloja, eläviä ja niiden elävien turkeista lähteineitä, haisee paskalle suuren osan ajasta (siis ihan mahdotonta, vaikka kuinka pesee astiat ja vaihtaa hiekat ja lapioi paskaa päivät pitkät!!!!!!!!) ja jossa kissoille lässytys on arkista puuhaa. Onneksi tuo S:kin on ymmärtänyt kissojen upeuden ja niille lörpöttelyn tärkeyden ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opeta kissat vessanpöntölle, niin loppuu se hiekan lapiointi? :)

      Poista
  3. Onnea hääpäivänä! Ja muinakin päivinä. Meillä piha ei ole hirveästi yhteinen asia, mutta muuten voisin melkein allekirjoittaa koko tekstin. Mun ex on nykyään kosmetologin kanssa, se on varmaan paljon onnellisempi kuin mun kanssa. Tällähetkellä mulla on jalassa vanhat maaliset työhousut, L.Bradorin Workwear-paita, ihana alkujaan valkoinen lätsä jossa lukee Farmari (saatu sieltä messuilta), ja kohta taas meen ulos ja vedän jalkaan turvakengät ja eriparihanskat. Mies on sitä mieltä, että mä olen söpö. <3

    Kun erosin ex:stä äiti ja isä sanoi, että mun on kyllä vaikeeta löytää miestä 3 koiran ja rottien ja hiirien kanssa. Voi että mä nautin kun soitin äitille, että oon vähän tapaillu miestä jolla on 4 koiraa (enkä kertonut, että asuin jo sen kanssa siinä vaiheessa!!!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, miten en olekaan yllättynyt. Tarina kertoo, että minun eksäni on nykyään parturi-kampaajan kanssa. ;) Onneksi maailmassa tosiaan myös on kauneusalan ammattilaisia niille, jotka sellaista kaipaavat.

      Poista