Sivut

torstai 17. huhtikuuta 2014

Alfons viidakkokanojen jalanjäljissä

Eipä tiennyt Alfonsin kasvattaja, millainen starba pojasta kasvaa! Taisinkin joskus ohimennen täällä mainita, että heräte”ostoksena” nappasimme mukaan viime syksynä pari ylijäämäkukkoa tutun harrastajan luota. Pataan olivat siis matkalla lähipäivinä.




Yksi näistä kolmesta kukosta oli kochin-kukko Alfons, jota eilen illalla ihaili yli puoli miljoonaa suomalaista. Sanoisin, että se on melkoinen saavutus kanalle. Alfonsista tuli julkkis ja ihailun kohde kertoheitolla, kun se hurmasi Kymmenen Uutisten loppukevennyksessä!

Tsekkaa Alfonsin ensiesiintyminen täällä:
http://www.katsomo.fi/?progId=325597&itemId=71793

(Pätkä alkaa kaikkien riipivien mainosten jälkeen kohdasta 15 min!)


Myös ainakin Metro ja Rantapallo ovat noteeranneet meidän julkkistiput! Jippii!


Alfons ei kuitenkaan jäänyt meille töihin pysyvästi, se kävi starailemassa ainoastaan aamun lehdistötilaisuudessa. Varsinaisia pääsiäisen tähtiä ovat tipumme, jotka asustelevat nyt SEA LIFEn sademetsäosastolla 23.4. saakka. Terraariossa kirmaa sekalainen sakki Mille Fleureja ja Faverolleseja.


Jätkä paistattelee tottuneesti parrasvaloissa - siis kumpikin...
Mami Go Go -blogin Minttu sai vapauttaa ensimmäisen tipun terraarioon
Alfons osallistui pressitilaisuuden aamiaistarjoiluihin ihan muina kukkoina
Ja tokihan Alfons itsekin oli ansainnut osansa aamiaispöydän herkuista

Ja ennen kuin kukaan ehtii ihmetellä miksi ihmeessä yleisöakvaario hankkii tipuja...

Meille arkipäiväinen tuotantokana todellakin polveutuu viidakon asukkaasta, punaviidakkokanasta (Gallus gallus)! Kovinkaan kaukaista aasinsiltaa ei siis tarvitse etsiskellä, sillä kana on sademetsäosastolla enemmän kuin kotonaan! Vaikka broilereita ja munijakanoja on miljardeja, alkaa viidakkokana olla hätää kärsimässä. Lajia uhkaa muun muassa kesykanojen kanssa risteytyminen.

Loppujen lopuksi ihmiset tuntuvat tietävän kanoista aika vähän huolimatta siitä, että broileri on jokapäiväistä herkkua yhden jos toisenkin lautasella. Näiden pääsiäistipujenkin kohdalla monet ovat olleet huolissaan siitä, mitä SEA LIFEn tipuille tapahtuu pääsiäisen jälkeen.


Eivätpä tiputkaan juuri ihmetelleet äkisti eksoottisemmaksi muuttunutta maisemaansa

Noh, tiivistettäköön nyt vaikka niin, että nämä tiput ovat onnekkaampia kuin ne 54 miljardia broileria, jotka Suomessa teurastetaan joka vuosi. Julkisuustempauksensa jälkeen tuomme ne takaisin kotiin kasvamaan. Kesän tullen ne pääsevät ulos kuopsuttelemaan maata ja maistelemaan matoja.

Entä sitten käytännössä… Noh, eihän se kukko lehdistötilaisuuden jälkeen itsekseen kotiin lentänyt. Tästäpä syystä tein loppupäivän töitä Alfonsin seurassa. Suurimman osan päivästä se osasi käyttäytyä ihan hyvin, mutta jokusen kerran se innostui kiekumaan eläimellisellä raivolla. Tämän kokoluokan kukolla ei valitettavasti ole myöskään ihan pieni ääni. Hyvin se työpäivä siitä huolimatta sujui, sillä kuin taianomaisesti Alfons tajusi pitää päänsä kiinni aina silloin, kun puhuin tärkeää puhelua.

Etenkin englanninkielisten puheluiden aikana sai jännittää mahdollisia taustakiekaisuja. En olisi halunnut joutua tilanteeseeen, jossa joudun pyytämään vastapuolelta anteeksi. 

”I’m sorry,  I have a cock in my room.”



Tervetuloa SEA LIFEn toimistoon


Kuvaa ei ole edes lavastettu. En todellakaan tiennyt, että työkaverini on sen käynyt lasin läpi (saletisti hihitellen) nappaamassa.


Yllättävintä päivässä oli kuitenkin meikäläisen kropan reagointi! Iltapäivään mennessä olin aivan turkasen tukossa. Kurkkua kuristi, nenä oli tukossa. Päätä särki ja väsytti. En ole tietääkseni allerginen millekään, mutta näin allergia-amatöörinä väittäisin, että oireet johtuivat siivekkäästä seuralaisestani. En muutakaan selitystä asialle keksi.

Ennen en ole vastaavaa kokenut, mutta enpä ole ennen ollut kokonaista päivää sisätiloissa linnun kanssa.



Psst! Lisää napsimiani kuvia aamun kutsuvierastilaisuudesta löytyy SEA LIFEn Flickr-tililtä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti