Sivut

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Pasi

Jaksan nyt vieläkin vähän jauhaa tästä keväästä. Pahoitteluni! Maaliskuu vain sattuu olemaan lempikuukauteni, ja olin ihan fiiliksissä, kun sain eilen kääntää seinäkalenterin sivun ensimmäiselle viralliselle kevätkuukaudelle.

Tarkemmin ajateltuna maaliskuussa itsessään ei välttämättä ole mitään kovin ihmeellistä, mutta sen tunnelma on niin hieno! Ensimmäisiä kertoja aurinko tuntuu jo vähän lämmittävän selkää, aletaan tehdä kesäsuunnitelmia... Puutarhaakin tekisi jo vähän mieli kuopsutella. Kurkitaan malttamattomina istutuksia ja mietitään, miten ne ovat talvesta selvinneet. Kevät on toivoa ja odotusta täynnä! On jälleen kerran selvitty yhdestä synkästä, kylmästä talvesta, ja kaikki ihanat kesäsuunnitelmat ovat vasta edessä. Parasta!

Me olimme eilen varsin aikaansaavia. Kymmenen tonnin betonikuorma saapui perjantaina pihaan, joten meillä alkaa olla kiire tyhjentää hallia lattian valua varten. Pihattoprojekti alkaa konkretisoitua, apua! Aamupäivän tallikeikan ja maastoreissun jälkeen jaksoin vielä kantaa puuta (ihan hemmetisti puuta) ulos hallista, ja Jouni ehti tehdä vähän metsätöitäkin. Siirsimme myös pari mehiläispesää ja näimme muutaman mehiläisen puhdistuslennonkin. Tietämättömille tulkattakoon, että kysymys on siitä, kun mehiläinen käy ulkona ensimmäistä kertaa talven jälkeen. Silloin mehiläinen turauttaa koko talven panttaamansa kakat lennosta pesän eteen. Voin vaikka vannoa, että näin muutaman mehiläisen kasvoilla helpottuneen hymyn.


Elämää mehiläispesässä bongattu!

Huh!

Iltamyöhään saimme viimeisetkin puut kannettua ulos, iso kiitos Suville, joka tuli auttamaan kantohommissa vielä työpäivänsä jälkeen. Vaikka kello olikin jo ~yksitoista illalla, kun söimme hyvin ansaittua pestopastaa - illan ensimmäistä lämmintä ruokaa, oli meillä vielä ohjelmassa vielä illan Grande Finale: naapurin uuden, vielä vähän isomman hautomakoneen vihkiäiset!


Hautomakone otettiin käyttöön juhlallisesti A. Le Coqilla skoolaten! Nimekseen vaaleansininen kaunokainen sai Pasi. Ja Pasiinhan niitä munia sitten mahtuu…




Ankanmunia Pasiin, oi kyllä!

Tässä vaiheessa on kai pakko tulla ulos ankkakaapista. Minun on jo pitkään pitänyt kirjoittaa, mitä tapahtui, kun Joulupukki juoksuankan toi. En vain ole saanut aikaiseksi. Mutta todellakin, muutaman viimesyksyn epäonnistuneen ankanmunanhaudonnan jälkeen meistä on viimeinkin tullut onnellisia ankanomistajia! Vähän puolivahingossa, tosin.

Jounihan varasi mustat kanamme modernisti nettipalstalla. Kun lähdimme hakemaan uusia siivekkäitämme, emme mitenkään voineet tietää, että paikan päällä kohtaisimme juoksuankkoja. Jouni on puhunut niistä vaikka kuinka monesti, mutta vasta livenä tajusin, mistä tässä juoksuankkahypetyksessä on kysymys. Juoksuankka on niin mainio eläin, että kenelläkään ei voi olla paha mieli kovin pitkään, jos katselee juoksuankan liikkumista! Suupielet alkavat väkisinkin pyrkiä ylöspäin, kun katselee miten viinipullon muotoinen ankka läpsyttelee eteenpäin ja tööttäilee mennessään.

Juoksuankat eivät varsinaisesti olleet myynnissä, mutta kaupathan niistä silti saatiin lopulta tehtyä. Sovimme, että Jouni saa minulta joululahjaksi juoksuankkapariskunnan ja minä saan Jounilta joululahjaksi juoksuankkapariskunnan. Ohhoh, hups. Ostimme juuri neljä ankkaa! Paras joulu ikinä!




Ja nyt ne meidän juoksuankat sitten munii! Äkkiä Pasi pöhisemään!
 

Tänään on ollut huomattavasti laiskempi päivä kuin eilen. Hevosen liikuttamisen jälkeen ei hallista tullut kärrättyä ulos kuin auton kesärenkaat ja X määrä mehiläispesiä. Siitä huolimatta rannejänteet särkevät epämääräisesti, joten kaipa tässä on muistettava edetä oman kropan sietokyvyn sallimissa rajoissa. Jos jo tässä vaiheessa rikkoo paikkansa, betonin lapioinnista on vähän turha haaveillakaan.


Sen verran pitkään hautomakoneen seremonioissa meni, että aamulla väsytti aika makeasti. Ja vieläkin on vähän tukka kipeä. Onneksi pihaton vihkimiseen on vielä aikaa. Jotenkin tuntuu, että niistäkin saattaa tulla kosteat karkelot.



2 kommenttia:

  1. Mahtavaa maaliskuuta! Ihana blogi ja asenne!

    ps. Villa Kyllikki on haastettu http://vipsunblogi.blogspot.fi/2014/03/haaste.html

    VastaaPoista
  2. Mahtavaa! Noita vastauksia pitääkin ihan miettiä. :)

    VastaaPoista