Sivut

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Maailman rumin lintu

Villa Kyllikin lintukuljetusyksikkö oli taas viime viikolla liikekannalla! Sunnuntai alkoi leppoisalla aamusaunalla, mutta jatkui vähän puuduttavalla kolmen tunnin edestakaisella ajelulla. Suuntana tällä kertaa Itä-Uusimaa, Peikkorinteen lintutila

Havaittavissa oli vähän samaa tematiikkaa kuin eräällä talvisella Kankaanpään reissulla. Menomatkalla Corolla oli täynnä kanoja, takaisin tullessa muita lintuja. Tällä kertaa takakontissa ei kuitenkaan pönöttänyt parvi kalkkunoita naapurille, vaan ihan omaan käyttöön haalittuja myskisorsia. Maksoimme siis sorsat kanoilla, fair enough.

Muistan, kun näin myskisorsan ensimmäistä kertaa elämässäni Azoreilla kaksi vuotta sitten. Heti ensimmäiseksi taisinkin kysyä Jounilta, että mitä ihmettä tuon linnun naamalle on tapahtunut. Myskisorsa nimittäin näyttää siltä, kuin joku olisi viskannut happoa sen nokalle. Tai vähintäänkin sillä on jotain pahalaatuisia kasvaimia koko naamavärkki täynnä. Azoreilla näkemämme parvi näytti silloisen meikä-maallikon silmään siltä, kuin koko porukkaan olisi tarttunut jokin kammottava ihosairaus.

Olin silloin vielä sitä mieltä, että tuo lintu on ihan helvetin ruma.


Myskit tekevät tuttavuutta juoksuankkojen kanssa


Tässä parissa vuodessa, jonka olen elänyt kanojen kanssa, on pääkopassani kuitenkin tapahtunut jonkin sortin niksahdus. Minusta on tullut lintuihminen! Kun näin Facebookissa ilmoituksen vapailla markkinoilla olevista myskisorsista, MINÄ ehdotin niiden hankkimista. (Yleensähän se on ollut enemmänkin Jouni, joka näistä uusista siivekkäistä on innostunut.)

Foorumeita ja nettipalstoja kahlatessani olen huomannut, että useimmat puhuvat myskiankasta. Koska olen rasittava pilkunviilaaja, olen päättänyt puhua myskisorsasta. Piste! Siinä missä kaikki muut ankat periytyvät sinisorsasta, myskisorsa on nimittäin täysin eri lintu. Ja joo – jotkut näyttävät puhuvan kesyversiosta ankkana ja villistä sukulaisesta sorsana, mutta on sekin nyt vähän pöljää. Sama lintu se on, vaikka villit yksilöt olisivatkin kevytrakenteisempia kuin linnut, joiden kasvattaminen lihaksi alkoi jo joskus ennen Kolumbuksen reissuja.

Myskisorsa on trooppinen, eteläamerikkalainen lintu, joka kasvaa huomattavasti sinisorsaa suuremmaksi. Koiras voi olla 76 cm pitkä ja painaa seitsemän-kahdeksan kiloa. Sorsalinnuksi sillä on myös huomattavan pitkä pyrstö. Myskisorsaa pidetään hyvänä ja nopeakasvuisena lihalintuna, jonka liha on ankkaan verrattuna huomattavan vähärasvaista. Toisaalla sitä verrattiin vasikanlihaan, jossain muualla sitä kuvailtiin riistamaiseksi. 

Tiedä häntä. Kerron oman mielipiteeni sitten, kun olen ensimmäisen kerran syönyt myskisorsaa.

Ankoista poiketen myskisorsa pesii puussa, joko kolossa tai jonkin muun suuren linnun vanhassa pesässä. Sopeutuminen puissa elämiseen näkyy myös linnun jaloissa: räpylöissä on tarttumiseen soveltuvat vahvat kynnet, jollaisia ei ankoilta löydy. Myskisorsa on hyvä lentäjä, joten pesiä on bongattu jopa palmujen latvasta. Myskisorsan kesyversio on usein sen verran raskasrakenteinen, ettei lento onnistu kuten villeillä sukulaisilla. Sitä paitsi saattavat nuo lentolihaksetkin olla melko olemattomat, jos lintu on kasvanut tarhassa.


Ankkaarioon/sorsaarioon on ilmestynyt sieviä munia! Ehkä ankan, ehkä sorsan.

Maailmalla myskisorsaa pidetään myös haittaeläimenä, sillä trooppisesta alkuperästään huolimatta se sopeutuu hyvin erilaisiin olosuhteisiin ja pärjää jopa pakkasilla. Se villiintyy helposti ja väärään ympäristöön asettuessaan vie elintilaa alkuperäisiltä lajeilta. Pysyvästi sitä tavataan muun muassa Uudessa-Seelannissa, jonne se ei todellakaan kuuluisi.

Myös Egyptissä on vanha, luonnonvarainen kanta, jonka alkuperä on hämärän peitossa.
Useimmissa Yhdysvaltojen osavaltioissa myskisorsat saa surutta ampua ja pesät hävittää. Meksikon puolella lintua sen sijaan pidetään paikalliseen luontoon kuuluvana.

Myskisorsat ovat myös miellyttävän hiljaisia! Eilen illalla naaraat lähinnä kujersivat, koiraan ääntelystä tulee mieleen ajokoira, jolla on keuhkoputkentulehdus. Sellaista hiljaista köhimistä.

Maukkaan lihan lisäksi myskisorsaa kehutaan ääritehokkaana kärpästen hävittäjänä. Nyt täytyy vain toivoa, että meidän myskit erottavat kärpäsen mehiläisestä… Jälkimmäiset haluaisimme kuitenkin yhä pitää hengissä.


Ja hei  - jos et vielä ole vakuuttunut myskisorsan erinomaisuudesta, niin kelaapa tätä! Myskisorsakoiraalla on 20-senttinen, spiraalimainen penis!

2 kommenttia:

  1. Moi! Yleensä en blogeja kommentoi mutta nyt on pakko! Pari viikkoa sitten sun blogin löysin ja olen sen jo kahlannut läpi. Sä kirjoitat niin hauskasti! Ja mä tiedän ton tunteen kun muuttaa maalle, iskee" hulluus"!
    Me muutettiin n.15 vuotta sitten maalle ja ajattelin, että koira olisi mukava,no kohta niitä oli neljä.. Kaveri pyysi et käydään katsomas vuohia, "mikä on vuohi?", kysyin. Noh, illalla meillä asui vuohipukki. muutama vuosi eteenpäin lypsin aamuin ja illoin kuutta kuttua.. niin ja ne lukuisat kanat,kissat kanit tässä vuosien aikana!
    Eläimiä löytyy vieläkin mutta ei ihan niin paljon kuin ennen.
    Puutarhahulluus on tullut eläinhulluuden vierelle:)
    Mutta en silti enään muuttaisi kaupunkiin!
    -Mari-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vierailusta ja kivasta kommentista. Kyllähän tuolta tilastoista pystyy aina katsomaan, kuinka moni tekstejä on lukenut, mutta on silti ihan eri asia saada niistä kirjoitettua palautetta ihan Oikeilta Ihmisiltä. :)

      Puutarhahulluus alkoi minullakin vasta maallemuuton jälkeen. Kerrostalossa asuessa sitä ei oikein osannut kaivatakaan.

      Poista