Sivut

tiistai 7. tammikuuta 2014

Onnellinen kavioliitto

Lauantaina tulee kuukausi siitä, kun sain Topin. Time todellakin flies.

Suurin epävarmuus ostopäätöksen järkevyydestä on jo kaikonnut, luojan kiitos. Olen voinut huokaista helpotuksesta, sillä ihan aikuisten oikeasti tykkään hevosestani. Se on mulle sopiva. Reipas, mutta herkkä ratsastaa. Rauhallinen, muttei pystyynkuollut.

En väitä, että allekirjoittaisin ruunan myyntipuhetta kokonaisuudessaan. Tuskin esimerkiksi erikseen mainostaisin sitä aloittelijoille sopivaksi. Pahantahtoinen tai arvaamaton se ei ole, mutta sille päälle sattuessaan juuri sen verran jääräpää, että puikoissa on syytä pysyä määrätietoisena. Luulen, että itsenäisesti ratsastava aloittelija saisi nopeasti kyydin takaisin talliin tai tarhan portille – halusi tai ei. Olen kyllä talutellut maastossa lapsia ja vasta-alkajiakin, koska mitään ylimääräisiä Topi ei hötkyile. Sinänsä siis turvallinen ja tasainen kaveri.

Parasta kuitenkin on, että jo tässä reilussa kolmessa viikossa me ollaan edistytty ihan hirveästi! Olin varautunut niin paljon pahempaan. 

Topi on oppinut nostamaan muun muassa jalat pyydettäessä ja peruuttamaan talutettaessa. Käsittely on helpottunut muutenkin ihan huomattavasti. Se oppii asiat nopeasti, kunhan vain ymmärtää mitä siltä pyydetään. Suurin vaikeus on yhä paikallaan seisominen selkään noustessa, jalustimia säädettäessä ja satulavyötä kiristäessä. Se on edelleen sellaista sählinkiä, että oksat pois. Kun pitäisi seistä paikoillaan, Topille ilmestyy kahdeksan jalkaa, joista jokainen on menossa eri suuntaan. Vaan eiköhän siitä selkään könyämisestäkin vielä rutiinia tule.

Maastoilu on Topin mielestä selvästi mielenkiintoisempaa kuin kenttätyöskentely. Parhaimmillaan kenttätreenikin on kyllä oikein palkitsevaa, kun Topi oikeasti keskittyy. Siinäkin on edistytty jo ihan oikeasti – kumpikin.



Yhä hartaasti tosin odotan sitä päivää, kun jokaiseen lihakseen ei enää satu ihan koko ajan.




3 kommenttia:

  1. Hei, täälläpäs hauskan erilainen blogi! Huomasin, että olit klikkaillut lukemaan meidän toilailujamme, joten piti tulla katsomaan tännekin sitten. Pitää tutkia lisääkin, etusivun verran kävin vilkaisemassa jo.

    Onnea oman hevosen kanssa! Kuulostaa aikamoiselta projektilta, mutta on varmasti palkitsevaa. Kanoja ja kanejakin ehdin jo bongata. Minullakin on pieni haave saada joskus omia kanoja, ja periaatteessa se kai tuolla meidän "lisäsiivessä" eli maalla voisikin onnistua... Katsellaan ja mietitään asiaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja nyt kun katson, niin en enää olekaan varma, miten päädyin blogiisi - mutta ei kai se haittaa :))

      Poista
    2. Kiitos ja tervetuloa!

      Hevosen kanssa on jo näin 1,5 kuukaudessa käyty läpi koko tunneskaala. Välillä tuntuu, että hermot loppuu ihan justiinsa. Välillä sitten taas tihrustan kyyneleitä, kun kaikki on mennyt ihan nappiin.

      Jos kanasuunnitelma konkretisoituu ja meidän roduista löytyy mieluisia, ole yhteydessä! Laitetaan hautomot (tai emokanat...) surraamaan. :)

      Poista