Sivut

lauantai 30. marraskuuta 2013

Villa Kyllikin syksy

Tämä syksy yksinkertaisesti vain hujahti ohi. Eilen ja tänään on satanut lunta, ja kalenteri väittää että joulukuu alkaa huomenna, joten kai se on vaan myönnettävä, että se syksy oli sitten siinä. Toivottavasti alkava talvi hujahtaa ohi yhtä nopeasti. (Nimimerkillä "I hate winter 4-ever"...)

Kalenteri on ollut kiduttavan täynnä ohjelmaa, joten blogi on jäänyt harmittavan vähälle huomiolle. Kauhukseni huomasin, että edellisestä päivityksestä on yli kuukausi. Olemme juosseet niin kissankasvatuskurssilla kuin mehiläistarhaajien liiton sadonkorjuuseminaarissakin. Ja tulipa tuossa yksi nopea pyrähdys Tallinnassakin suoritettua! Ongelma on sinänsä itseaiheutettu, itsepä olen haalinut ohjelmaa joka hemmetin viikonlopulle.


Vaan hypätäänpä sitten kertalaakista ajan tasalle:


KANALA

Kiireestä huolimatta Jouni on suorittanut melkoisen urotyön kanalan suhteen. Vieläkään kanalaa ei kehtaa ihan valmiiksi väittää, mutta ensimmäiset kaksi parvea ovat jo sisällä! Yksikään tipunen ei siis enää palele ulkona.

Tervetuloa kanalaan!
Orsien mallailua ensimmäiseen valmiiseen häkkiin
Maaginen hetki: ensimmäiset kanat sisällä
Alimmassa sivuosastossa jo faverollesit, yläkerta vielä ovea vailla


KANAT

Viikon suuri yllätys: meillä on uusia kanoja! Bohuslän-Dals svarthöna on rotu, josta Jouni alkoi puhua jo kauuuan aikaa sitten. Nyt kun niitä sitten oli kerrankin tyrkyllä, kävimme hakemassa kuuden linnun parven. Ihan puhdasrotuisina myyjä ei niitä kehdannut myydä, sillä oli itse epäileväinen asian suhteen. Mahdollisesti niissä on kuulemma mustaa silkkikanaa seassa. Puhdasrotuisia tai ei, linnut ovat käsittämättömän kauniita. Kuvia ei vielä valitettavasti ole esitellä, sillä kokomustan tummanaamaisen linnun ikuistaminen kamerakännykällä osoittautui täysin kuolleena syntyneeksi ideaksi. Täytyy yrittää uudelleen ihan oikean kameran kanssa.

Itse hautomamme jättikochin, se joka oli pienenä valloittava harmaankirjava, muuttui sitten loppujen lopuksi lähes yksivärisen mustaksi sekin. Ainoastaan muutaman siipisulan kärki on valkoinen. Nimekseen se sai Noki. Positiivista on, että se vaikuttaisi kanalta. Jes! Nyt meillä on edes yksi jättikochinkana kolmen heräteostoskukon lisäksi. Kukkoja ei ole kyllä kaikkia tarkoitus pitää. Täytyy vielä miettiä, minkä kukon sitten jättäisimme Noki-kanan (heh-heh) sulhaseksi.

KANIT

Osa kaneista on vielä ulkona. Pitäisi vielä keksiä, että mitä niiden kanssa tehdään. Yksi käytännönläheinen ratkaisu olisi laittaa ylimääräiset puput pois näin talvea vasten ja pitää vain kaksi belgianjättinaarastani. Kun asiaa järkipohjalta tarkastelee, en keksi oikein mitään kunnon perustetta kahdeksan kanin omistamiselle...

Eli jos jollakin on piinaava kanikuume, niin täältä vaan omaan pitkäkorvaa hakemaan.

HUNAJA

Kuten jo kiirettä kirotessani mainitsinkin, kävimme Kankaanpäässä Suomen mehiläishoitajain liiton sadonkorjuuseminaarissa 16.11 kuulemassa toinen toistaan kiinnostavampia esityksiä. Paikan päällä järjestettiin myös vuoden parhaan hunajan äänestys, joten pääsimme maistelemaan erilaisia hunajia. Hämmästyttävää kyllä, hunajat tosiaan ovat ihan eri makuisia keskenään. Vuosi-pari takaperin olisin varmasti väittänyt toisin.

Mehiläistuotteiden käyttö lääketieteessä - Dr. Stefan Bogdanov

Tähän valtakunnalliseen kisaan meillä ei käynyt mielessäkään osallistua, noviiseja kun olemme, mutta viime viikonloppuna järjestettyyn Uudenmaan mehiläistarhaajien iltamaan Jouni nappasi tyrkylle kolmea erilaista omaa hunajaamme. Voitto jäi saamatta, mutta kuinka ollakaan, Jounin hunajat voittivat sekä kolmannen että toisen sijan! Eli nyt se on todistettua: meidän hunaja on oikeasti hyvää. :)


-N

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti