Sivut

tiistai 17. syyskuuta 2013

Tiputarina: osa 2

Ei se kotikutoinen hautomoviritys ihan onneton vehje ollut, sain sillä nimittäin vielä kaksi munaa haudottua!

Ensimmäinen poikanen (eli se, joka jo löydettäessä piippasi) kuoriutui heti seuraavana yönä, mutta seuraavan päivän aikana se valitettavasti väsähti. Löysin sen kuolleena kun tulin töistä. Potutti aika paljon, enkä voinut olla miettimättä onnistuinko jotenkin grillaamaan sen hengiltä omatekoisella haudontalaitoksellani. Jostain syystä minulla on taipumus näissä tilanteissa aina syyttää itseäni. Jouni kyllä lohdutti kertomalla, että kyseinen poikanen vaikutti hänen mielestään alun alkaenkin epäilyttävän veltolta.

Jätin kuitenkin loput munat hautomoon, vaikkakin projekti vähän toivottomalta vaikuttikin. Tosin, eivätpä ne siellä lampun alla pötköttävät munat paljoa maksakaan. Muutamaa päivää myöhemmin kuitenkin huomasin, että yksi muna piippaa taas. Seuraavana päivänä sieltä kuoriutuikin tummanruskea tipu!

Tällä kertaa en edes uskaltanut odotella liikoja, vaan lähdin liikkeelle sillä pessimistisellä oletuksella, ettei tämäkään poikanen kovin pitkälle pötkisi. Mutta mitä vielä - poikanenhan oli hengissä vielä Joensuu-viikonlopunkin jälkeen, vaikken ollutkaan täällä syöttämässä ja juottamassa sitä puoliväkisin.

Kun vielä iltamyöhään ihastelimme tätä Survivor-Tipua, Jouni teki mielenkiintoisen havainnon. Tipulla on viisi varvasta!? Emme tiedä mitä rotua (rotuja?) kyseinen kananpoika edustaa, mutta villejä arvauksia (viisivarpaisuuden perusteella) voisivat olla silkkikana tai faverolles. Lisäksi tipusella on jokseenkin ...korkeannäköinen pää - kuten paduanin poikasilla. Tai Frankensteinin hirviöllä. Tältä pohjalta veikkaisin, että kyseessä olisi nyt sitten se silkki x paduan -mix. Se on nimittäin ainoa rotuyhdistelmä, joka jäi mieleeni kun naapuri luetteli mitä kaikkea munissa on. Muistan jo silloin miettineeni, että voi herranjumala mikä yhdistelmä - sehän ei voi näyttää miltään muulta kuin elävältä muppetilta.

Koska en halunnut alkaa kasvattaa yhtä yksittäistä tipua käsin, päätimme ottaa pienoisen riskin ja tarjota tipua Lumille kahden aiemmin kuoriutuneen seuraksi, vaikka se onkin huomattavasti pienempi. Käytännössä Jouni siis otti Lumilta kaikki poikaset pois tunniksi-pariksi ja palautti sitten koko konkkaronkan kerralla. Myös tämän "ylimääräisen" tipun.

Tiesin, ettei Lumi uutta poikasta huvikseen tappaisi, mutta huoli siitä, ettei se hyväksyisi poikasta omakseen, oli kova. Pikkutipu nimittäin kylmettyy, todennäköisesti kuolee, ellei se pääse yöksi lämpimään emon siiven alle.

Tässä bonustipun huvittava pään muoto tulee hyvin esiin
Lumi vahtii!



Huokasin helpotuksesta, kun Jouni aamulla informoi, että tipu on yhä hengissä ja Lumi pitää siitä huolta kuin omastaan. Huh! Lumi rules!




-Nipa



P.S. Päivi the Faverolles on kukko. Se siitä "erikoisen värisestä" faverollekanasta...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti