Sivut

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Tätiratsastajan terveiset

Pääsin eilen pitkästä aikaa hevosen (tai itse asiassa ponin) selkään. Ai että! Nyt täti on tyytyväinen!

Korkeasaaren Hunajapäivän jälkeen kävimme vielä pikaisesti kotona ennen kuin suuntasimme tuttavaperheemme luo kyläilemään. Olimme jo etukäteen sopineet, että käyn ratsastamassa perheen tyttären kanssa. Kotona vaihdoin pikaisesti vaatteet, en juuri muuta. Siitä huolimatta onnistuin siinä rytäkässä unohtamaan laukkuni kotikuistille. Laukussa oli tietenkin sekä ratsastuskypäräni että -hanskani. Aika hyvä saavutus ottaen huomioon, että laukku oli ainoa asia (ratsastushousujen ja -kenkien ohessa), joka minun piti muistaa ottaa mukaan.

No, täytyy kai vain olla onnellinen etten tosiaan lähtenyt ilman housuja. Lainakypärä ja -hanskat kuitenkin löytyivät kyläpaikasta, joten ilman ei onneksi tarvinnut ratsastella.

Paikan päällä pääsin lähestulkoon heti tervehtimään ja satuloimaan ihastuttavaa eestinhevosherraa Ristoa, jonka hippomainen olemus valloitti meikäläisen täysin. Risto oli aivan mahtava 148-senttinen poniherra, jolla oli kuitenkin ihan oikean ison hevosen askeleet. Tykkäsin kovasti! Myös Mikko (15v.) pääsi kokeilemaan ihan itsenäistä ratsastamista maastossa, vaikkei kovin montaa kertaa hevosen selässä ole ehtinytkään keikkua. Sen verran iisi tyyppi Risto oli.

Poneilun jälkeen söimme herkulliset kotitekoiset hampurilaiset jätskijälkkärillä, ja Jouni natusteli tyytyväisenä parvekkeella kasvavaa chiliä, jota kukaan muu ei oikein pystynyt syömään ilman rytmihäiriöitä. Jokunen chilinpötkylä tuosta puskasta lähti tuliaisena mukaankin.

Chili of Death™

Perheen kaksi ponia asuivat mukavasti talon pihapiirissä, mikä ei yhtään vähentänyt hevoskuumeiluani. Oli se vaan niin ihanan helppoa paiskata hevoselle satula selkään, lähteä hetkeksi metsään ja palata samantien ruokapöytään muiden seuraan. Lähihevosen helppoudesta huumaantuneena päätin vihdoin, että tänään teen oikeasti jotain pihattoprojektimme aloittamiseksi. 


Ponit parvekkeelta pällisteltynä 

...Ja teinkin! Itseluottamusta uhkuen astelin halliimme ja tajusin, että ...en voi tehdä juuri mitään yksin. Halli on niin täynnä tavaraa. Miten aloittaa rakennusprojekti, kun joka paikka on täynnä polttopuuta, lautaa ja edellisen omistajan omaisuutta? Vaikka olen koko ajan miettinyt, että kaikki mahdollinen tehdään kulujen säästämiseksi itse, tänään olin hetken ajan täysin valmis maksamaan siitä, että joku vaan tulisi ja veisi kaikein roinan pois. 

Lievästä epätoivosta huolimatta onnistuin kuitenkin raivaamaan toivomani alueen kokonaan tyhjäksi ihan vain tehokkaan uudelleenjärjestelyn avulla. Tänään tyhjäksi saamalleni alueelle olisi sitten tarkoitus siirtää kasa määrä puutavaraa, joka tällä hetkellä lojuu juuri siinä, mistä varsinainen puuhastelu olisi tarkoitus aloittaa. Ensimmäisenä listalla on nimittäin kanojen tilojen, rehuhuoneen ja satulahuoneen rakentaminen.

Tänään kanniskelin jaloista pois lähinnä muovista terraario- ja jyrsijätilpehööriä. Seuraava vaihe on sitten vähän hevimmän tavaran siirtelyä. 



Nämä pitäisi seuraavaksi kärrätä ...jonnekin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti