Sivut

maanantai 9. syyskuuta 2013

Muna-asiaa ja tipu-uutisia

Kolmisen viikkoa sitten järjestimme naapureillemme grilli-illan tutustuaksemme paikallisiin hieman paremmin. Hyvien tapojen mukaisesti vieraat toivat tietenkin mukanaan jos jonkinlaisia tuomisia kiitoksena kutsusta. Tuomisista eksoottisin, ainakin kaupunkilaismittapuulla, lienee lajitelma erilaisia hedelmöittyneitä munia. Satsissa oli mukana muun muassa kaksi jättikochinin munaa, jollaisia olin jo vähän kyseiseltä naapurilta vongannutkin. Jes!

Suurimman osan kahdestatoista munasta saimme haudontaan, mutta osa jouduttiin ikävä kyllä hyötykäyttämään muilla tavoin, sillä vapaaehtoiset hautojat loppuivat yksinkertaisesti kesken. Vielä edellisellä viikolla vauvakuume riivasi useampaakin kanaa, mutta heti kun meillä olisi ollut tarjota jotain järkevää haudottavaa, mammoilta meni fiilis.

Elävä haudontakoneemme Lumi otti kuitenkin taas ilolla vastaan satsin munia, mukaan lukien kochininmunat. Laskettu aika oli eilen, ja iloksemme kopissa piippailikin tänään kaksi hauskaa tipua, joista toinen on kochin. Kaikki tipumme tähän asti ovat olleet keltaisia, joten nämä kaverit ryömivät Lumin valkean siiven alta pienoisena yllätyksenä.



Ensimmäinen kuoriutuja. Ei aavistustakaan *mikä*...
Jättikochin made in Villa Kyllikki


Lumi oli kuitenkin päättänyt hylätä loput munat ja lähteä liikekannalle kahden tipusensa kanssa. Se oli harmi, koska ainakin yksi kuoriutumattomista munista piippaa jo. Näistä hylätyissä olisi vielä toinen kochininmuna ja kuusi ns. sekomunaa, eli kaikkea maatiaisesta paduan x silkkikana -mixiin.

Koska olen tällainen pehmis, päätin tietenkin että loputkin munat pitää yrittää pelastaa. Johan niitä nyt on kuitenkin 21 päivää haudottu! Aseinani vanha hamsterinboksi, matelijan lämpömatto, klipsillä kiinnitettävä pikkuvalaisin sekä käsipyyhe, loin huikean tee-se-itse -hautomon. Näillä eväillä lämpötilan säätäminen tarkasti 37 asteeseen on kai mahdollista lähinnä teoriassa, mutta ei voi kuin yrittää. Tämä on sitä harrastamista! Ainakin siellä vielä joku piippaa, joten en ole ainakaan ihan kaikkia vielä grillannut hengiltä...

Hamsterihäkki hyötykäyttöön


Haudontakoneeseen emme ole investoineet, koska jotenkin luomuhaudonta tuntuu paremmalta ajatukselta. Etenkin, kun meillä on tähän asti haudontaviettisiä kanoja riittänyt. Kana toimii kuitenkin myös käytösmallina poikasille ja pitää pienokaisten puolta myöhemmin, kun porukka siirretään parveen. 

Mutta suoraan sanottuna esim. nyt haudontakone olisi kyllä ihan harvinaisen jees. Huvittavaa sinänsä, että olen hautonut kymmeniä käärmeenmunia onnistuneesti, mutta silti nimenomaan tästä on nyt aika epävarma fiilis.



No entäs ne ankanmunat? 


Ankaran pohdiskelun jälkeen osa munista päätyi hienostuneeseen(?) munakasaamiaiseen. Hyväähän se oli, mutta jos rehellisiä ollaan... Noh, en varmaankaan olisi huomannut mitään eroa "tavalliseen" (hyvistä) kananmunista väännettyyn munakkaaseen. Tässä tapauksessa nyt kuitenkin satuin tietämään maistelevani jotain muuta kuin perusmunaa.

Olen lukenut, että ilmeisesti nimenomaan leivonnassa ankanmunat ovat jotenkin häikäisevän hieno juttu. Itse tosin leivon niin harvoin (lue: olen leiponut ehkä viidesti elämässäni), että tuskin kokisin minkäänlaista valaistumista. Jos meillä nyt koskaan on omia ankkoja, täytynee diilata munia äidille leivontahommissa testattavaksi.

Osa munista on kuitenkin haudottavana, joten kyllä: lankesimme sitten kuitenkin. Yksi isoista faverolleistamme innostui hautomapuuhiin kuin tilauksesta, joten toiveikkaana tungimme (eli Jouni tunki - hitsaushanskat kädessä) hieman kiukkuisen äitikanan alle satsin ankanmunia.



Joten ankkaprojekti ...to be continued.



-Nipa

2 kommenttia:

  1. Multa saa hautomakonetta lainaan mikäli satutte täällä päin liikkumaan.:)

    Aivan ihania tipusia, iski kanakuume. <3

    VastaaPoista
  2. Hyvä tietää! Vaikka aika harvoin kyllä siellä tulee käytyä. Millainen hautomakone sulla on? Onko se ollut mistään kotoisin?

    VastaaPoista