Sivut

lauantai 31. elokuuta 2013

Fabulous Faverolles

Kesäloma. Nyt se on sitten loppu. Ihan normaalia arkea on nyt pakerrettu jo kaksi(!?) viikkoa.
Käsittämätöntä, miten lyhyeltä illat tuntuvat työpäivän jälkeen. Ensimmäisen työmaanantain jälkeen palasimme töistä kotiin ruokakaupan ja hampurilaisen kautta, minkä jälkeen en oikeastaan ennättänyt kuin istuttaa pari kirjolupiinia (no okei, seitsemän kirjolupiinia) ja kitkeä vähän juhannusruusua  - ja yhtäkkiä kello olikin kymmenen illalla. Näihin tynkäiltoihin sitä pitäisi sitten taas totutella. Muka. Iltaisinkin on jo ihan säkkipimeää.

Kovin suppealta tuntuvasta vapaa-ajasta johtuen myös bloggailu on jäänyt älyttömän vähälle. Olen kovasti suunnitellut kirjoittavani niin saarninistutuksesta kuin toissaviikkoisesta grilli-illastamme, mutta en yksinkertaisesti ole ehtinyt istunut koneella. Ja onhan tuo motivaatiokin vähän hakusessa, kun työpaikalla saa taas istua vähintään kahdeksan tuntia ruudun ääressä. Joka päivä. Pitäisi ehkä tyytyä nopeisiin kahvitunnin aikana naputeltavissa oleviin päivityksiin.

Nyt kuitenkin asiaan!

Meidän oli tarkoitus hakea eilen yksi kana, jonka "tilasimme" jo ajat sitten. Toisin sanoen olimme siis sopineet tutun kanaharrastajan kanssa, että mikäli hänelle kuoriutuu harmaa faverollekana, olemme kiinnostuneita. Nyt määritelmään sopiva kananen oli tarjolla, joten kävimme hakemassa omamme pois. Faverollekanoja meillä on omasta takaa jo ennestäänkin, mutta paria kasvamassa olevaa tipua lukuun ottamatta, ne ovat kaikki lohenvärisiä. Mukava saada vaihtelua! Paikan päällä näimme myös jänniä kullanvärisiä, melkein vihertäviä, faverollekanoja. Luulenpa että sellainen menee toivelistalle seuraavaksi.

Claudia, yksi lohenvärisistä (salmon) faverollekanoistamme
Nuoria lohenvärisiä kanoja on meillä enemmänkin kasvamassa ihan omasta takaa
Päivi kuoriutui juhannusaattona. Mielenkiinnolla odotan millainen siitä kehittyy.
Tästä tuskin enää lohenväriseksi muututaan.

Päivin toistaiseksi nimetön sisko ei ole myöskään ihan tyypillisen värinen.
Takana kököttää mille fleur.


Vaan eipä noista paikoista yleensä pääse pois vain yksi kana kainalossa. Niin kävi tälläkin kertaa.

Mukaan tarttui myös keskenkasvuinen faverollekukko, joka ainakin tällä hetkellä näyttää siltä, että siitä voisi tulla väriltään jotain muuta kuin se perinteinen lohenvärinen (salmon). Lisäksi nappasimme mukaamme myös muita ylijäämäkukkoja, jotka olivat menossa pataan. Näitä olivat yksi paduan ja kolme jättikochinia.

Vaikka paduankukkokin on viihdyttävä lisä kanastoomme, erityisen innoissani olen jättikochineista. Olen nimittäin haaveillut niistä jo jonkin aikaa. Saimme itse asiassa pari viikkoa sitten pari jättikochinin munaa myös naapureiltamme, mutta niistä ei tietenkään tässä vaiheessa uskalla sanoa mitään varmaa. Niitä hautoo tällä hetkellä mille fleur -kanamme Lumi, joka on pienestä koostaan huolimatta varsinainen supermamma. Toivottavasti munat kuoriutuvat ja sieltä saataisiin edes yksi jättikochinkana noiden eilen haettujen poikien seuraksi.


-Nipa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti