Sivut

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Pieni pääskyprojekti

Sunnuntaiaamuna erehdyin kuvittelemaan, että ehtisin saada vaikka mitä aikaiseksi päivän aikana. Jotain toivoa olisi itse asiassa saattanut ollakin, ellen olisi välittömästi ulos astuttuani huomannut, että talonpäädyssä ollut räystäpääskyn pesä oli tullut rytinällä alas. Nurmikolla kyhjötti kolme elävää (mutta kovin onnettoman oloista) pääskynpentua ja yksi kuollut sisarus. Se oli tosin saattanut kuolla jo ennen pesän putoamista, sillä se näytti huomattavasti nuoremmalta kuin muut.

Ahdisti, tuli paha mieli. Työkaverini oli vielä paria viikkoa aiemmin ihastellut pesää ja kertonut, että pääskynpesä tuo hyvää onnea. No, sinne se Villa Kyllikin onni sitten rysähti kertalaakista.

Tein hetken ulkohommia seuraillen etäämmältä tulisivatko emot paikalle ruokkimaan poikasia. Aikaa kului ja poikaset kiljuivat nälkäänsä, mutta kukaan ei tullut. Järjellä ajatteleva ihminen olisi kai siitä huolimatta jättänyt poikaset nurtsille kököttämään, mutta minä toimin jälleen kerran tunnepohjalta. En oikeasti ymmärrä miten eläimet osaavat aina hakeutua juuri minun näköpiiriini kuolemaan. Aistivatko ne jotenkin, että kaikista maailman ihmisistä minä olen se, joka ei vain yksinkertaisesti pysty jättämään niitä oman onnensa nojaan.

Siispä keräsin linnunpoikaset kukkaruukusta loihtimaani tekopesään, johon keräsin niiden vanhan pesän kappaleet. En nyt tiedä oliko niistä hätääntyneille pääskysille mitään iloa, mutta ehkä ne edes haisivat tutulta ja turvalliselta. Jotta poikaset pysyisivät lämpimänä, kaivoin niille vielä Jounin reikäisen villasukan.

Poikaset löytöpäivänä


Poikaset vaikuttivat nälkäisiltä, sillä ne alkoivat heti aukoa suutaan kun niihin päin edes katsoi. Sovelsin niille nopeasti herkullisen kärpäs-katkarapu-sylki -mössön, joka uppoaa erinomaisesti! Sittemmin olen tarjonnut myös mysistä, krilliä ja paljon kenttäsirkkoja. Vaikka katkarapu nyt ei missään muotoa ole pääskyjen luonnollista ravintoa, kuvittelisin että äyriäiset ovat esimerkiksi jauhelihaa järkevämpi vaihtoehto. Äyriäiset ovat sentään hyönteisten tavoin niveljalkaisia. Kuvittelisin, että lentäviä hyönteisiä saalistava pääsky noudattaa kuitenkin aika kitiinipitoista ruokavaliota.

Ruokahalu on erinomainen, ja olenkin saanut ruokkia rääkyviä suita kahden-kolmen tunnin välein (kyllä, pääskyt ovat olleet minulla mukana myös töissä). Öisin nekin onneksi nukkuvat. Koska normaalioloissa emot nukkuisivat poikasten kanssa pitäen ne lämpiminä, olen pitänyt pääskyboksia lämpömaton päällä.

Nyt elelen jo neljättä päivää pääskysmammana, ja hyvin menee - toisin kuin useampikin epäilijä ehti jo ääneen laukoa. Nyt vaan toivotaan että jatko on yhtä mutkaton.

Eilen aloitettiin uusi harjoitusvaihe: nostan poikaset pesästä ruokailun ajaksi laatikon reunalle. Ensimmäisillä yrityskerroilla tasapaino oli vähän hakusessa ja siivillä tasapainon hakeminen oli melkoisen säälittävän näköistä räpeltämistä. Jo parin päivän treenillä istuminen ja syöminen onnistuu kuitenkin jo hienosti, ja poikasille on kehittynyt nopeasti ihan oikean linnun ryhti! Löytöhetkellä ne kun olivat vielä sellaisia kyhjöttäviä palloja.

Yksi poikasista on jo melko hyvässä sulassa, mutta kahdella muulla on vielä jonkin verran untuvaa. Olen yrittänyt mahdollisimman usein nostaa niitä pois pesästä laatikon reunalle päivystämään, jotta ne saisivat vähän jotain lihastreeniä siipiään venytellessä.


Tänään!



Seuraavaksi luvassa ovat sitten kai lentotreenit. Älkääkä vaan kysykö miten aion sen osan keinoemon roolistani toteuttaa… En todellakaan tiedä vielä.


-Nipa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti