Sivut

perjantai 21. kesäkuuta 2013

Juhlavaa juhannusta!

On tavallaan ihme, että hoksasin aloittaa bloggailun vasta nyt. Siitä on nimittäin aika tarkkaan vuosi aikaa, kun päästäni kuului se kuuluisa lopullinen niksahdus.

En tarkalleen ottaen tiedä, mikä sen loppupeleissä aiheutti. Ehkä se oli parkkipaikalla todistamani huumekauppa, ehkä murtautumisyritys autooni omassa autokatoksessamme. Tai kenties siihen olisivat riittäneet ihan vain alakerran vietnamilaisrouvan paritusbisneksetkin, etenkin yhdistettynä yläkerran uusien naapurien pikkutunneille jatkuneisiin kotibileisiin.

Joka tapauksessa päätin, etten halua enää tuhlata energiaa ympärilläni tapahtuvista asioista ahdistumiseen. Halusin jonnekin, missä voin työpäivän jälkeen oikeasti rentoutua. En enää halunnut olla säännöllinen soittaja hätäkeskukseen. Enkä ainakaan halunnut enää ikinä vittuuntua oksennuksista rappukäytävässä.

Ja niin pakkasimme laukkumme ja sanoimme hyvästit Itä-Helsingille. Mullistimme elämämme kertaheitolla ottamalla suunnaksi Läntisen Uudenmaan. Muutimme keskelle metsiä ja peltoja, noin tunnin ajomatkan päähän pääkaupungin vilskeestä. Teemme kumpikin yhä töitä Helsingissä, joten tämän kauemmaksi emme halunneet lähteä, jottei työmatka venyisi sietämättömän pitkäksi.

Uusi kotimme sai nopeasti lempinimekseen Villa Kyllikki - talomme eteläpäädyssä päivittäin lekotelleen Kyllikki-kyyn mukaan. Maalaiselämä lipui nopeasti omille raiteilleen, ja olemme vihdoin päässeet harrastamaan niitä asioita, joista nautimme: eläinten- ja puutarhanhoitoa. Jouni on jopa päässyt aloittelemaan mehiläistarhausta, josta on haaveillut jo pikkupoikana.

On myös suorastaan harmi, että hoksasin aloittaa bloggailun vasta nyt. Lukuisista istutusprojekteista, kanalan rakentamisesta ja ensimmäisten mehiläisten saapumisesta (ja etenkin siitä, miten allekirjoittaneelta oli lähteä taju silkasta pelosta) olisi nimittäin saanut äärimmäisen viihdyttävää lukemista - ja varmasti valokuviakin.

Paljon uutta ja ihmeellistä on kuitenkin toivoakseni vielä edessäkin, joten parempi aloittaa elämämme dokumentointi edes nyt. En varsinaisesti oleta, että arkemme tirkistely kiinnostaa ulkopuolisia, mutta ehkä vuosien päästä nämä jorinat huvittavat edes minua itseäni.



Joka tapauksessa - juhlavaa juhannusta joka iikalle! Ja hei, jotkut jutut ovat yhä uusia: tänään esimerkiksi syntyivät Villa Kyllikin ensimmäiset marsunpoikaset! Varsinaiset juhannusvauvat.


-Nipa